Yhtä kökkö kuin yritys saada syreenimaisemaa kerralla talteen, on tämä pikainen panoraamakuvaphotoshoppaus. Jääköön se yritykseksi, kun kerran tuoksuakaan ei saa mukaan kuvaan. Ja aurinkokaan ei näyttäytynyt. Eipäs haittaa yhtään mikään, kun tuoksu oli silti päätä huumaava. Tämä on etupihan välitön näkymä kun astun ovesta ulos.
Tutkin, pengoin, nuuhkin. Taitoin oksan, ihmettelin, aistin. Tarkkailin, ihastelin ja ajattelin. Omien syreenien alla. Silti liian kiireessä, toivottavasti ehdin vielä loppuviikosta lisää. Olisi kiva saada kuvia vielä toiselta puolelta, siellä kukkia tuntuu olevan vielä enenmmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti