115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Leonard ja lumipallot
Tästä on jo viikko, sittemmin lumet sulivat. Kesken erityisen kiireistä syksyä varastin kokonaisen viikonlopun ja muutaman tunnin päälle päästäkseni Tuomelaan. Kuljimme junalla ja jalkaisin, leikimme ennenvanhaista elämää.Verkkaisia hetkiä, tuolien liimausta, pilkkeitä, Leonard Cohenia. Vetoisan seinän kohdan teippasin liimapaperilla listan alta, sillä millä ikkunatkin. Käytän paperinauhaa joka on tarkoitettu akvarellipaperin kiinnittämiseen alustalle, toimii oikein hyvin. Jotenkin liikutuin lumipallon jäljistä liiterin seinässä. Ei niitä ihan joka vuosi ole siihen lentänyt ja ehkä harvemmin vastedeskin. Talon seinään pääsi kuitenkin vain yksi, joku roti nyt sentäs.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti