Kyl mää niin ilostuin

Tästä löydöstä. Mulla on ollut pitkään yksi pariton komea teekuppi jossa on pieni lohkeamakin. Mun mielestä sen on todella kaunis, eikä samanlaista ole tullut vastaan. No, kuljeskelin Ateenan antiikkikujilla, ja kas! mitä tuli vastaan. Ja kolmin kappalein!

Tämän astiakaapin sain ystävän äidiltä. Kun olimme lapsia, korkeisiin hyllyväleihin mahtui ihana barbien koti. Alalaidassa on hennot lyijykynäpiirrokset, kenties tarkoitus on ollut maalata ne. Olen kahden vaiheilla, tekisi mieli jättää noin.

Veto veks

Mies meni mökille jo tänään. Kolme patteria on ollut kaksi viikkoa keskenään aivan pienellä, ja lämpö sisällä 14 astetta. Ulkona keskimäärin muutama aste. En osaa sanoa kuinka lämmintä kuuluisi olla, mutta tilkitseminen jatkukoon. Nyt on hakusessa eteiseen sopiva raskas ja tiivis oviverho. Törmäsin myös hauskaan esineeseen nimeltä ovimato. Jossain ohjeessa neuvottiin täyttämään sukkahousun tuplalahje ryyneillä, hiekalla tai riisillä. Ja sitten päällystää kankaalla ja pitää ovenraon edessä. Voisikohan vaikka lyijynauhan tai vastaavan painon, miksei vaikka kivien päälle rullata tiukkaan kangasta ja sitoa pellavanarulla kuin makkaran? Mutta entä kun poistuu talosta, miten sen makkaran saa asetettua paikalleen? Hmm, mietin aikani kuluksi.

Sain valmiiksi pitkän ja kapean peiton/istuinalusen jota olen silloin tällöin tikannut. Toinen puoli huovutettua villalevyä, toinen ohutta villakangasta. Kerrokset yhteen ihan vaan etupistoilla. Keväällä aloittamani villapeitto on edelleen vaiheessa, nyt tosin jo käytettävässä sellaisessa. Kenties se valmistuu talven aikana. Haaveilen lampaankarvatöppösistä ja keräilen vaaleita villapeittoja ja villamattoja. Pienikin määrä tekokuituja pilaa koko jutun. Ja väärä väri tietenkin. Vaativaksi on touhu käynyt.

Talviaika alkoi

Nyt oli aika aloittaa talvivarustelu, kun se viikon verran kolkutteli jo ovella. Aiomme käydä mökillä niin kauan kuin mahdollista, mielellään läpi vuoden. On siis aika seurailla esimerkiksi lämpömittareita. En ole koskaan ollut vähääkään tilastoihminen, mutta nyt kummasti kiinnostaa mm. sää ja sisäilma. Tässä siis tilastostartti. Tullessa ulkona muutama pakkasaste, sisällä +10c, kolme patteria min 2 asetuksella. Pe illalla jo 17, lähtiessä 20c.

Olen aika ajoin ajatellut hiiriä. En ole tavannut papanaakaan, mutta nyt kai ne tulisivat taloon jos meinaavat. En tee asiaa niille yhtään helpommaksi, vaan siivosin ja tilkitsin entisestään. Keittiön kaapit ja joka nurkka kuntoon. Petivaatteet saivat vielä jäädä sänkyihin. Kaamea ajatus että peiton alta löytyisi vieraita.

Nyt sain pestyksi ja tiivistettyä kolme ikkunaa. Kahteen tuplat takaisin ja väleihin kaikenlaista. Olin aikeissa ostaa pellavarivettä, mutta sitä nyt ei sitten ollutkaan. Ei kai ollut välttämättä 70v sittenkään. Väleihin meni pellava- ja villakangassuikaleita ja juuttilankaa kapeisiin kohtiin työvälineinä voiveitsi ja sukkapuikko. Lisäksi muutama lattialautarivi sai väleihinsä aivinapellavalankaa. Oikein pörröistä ja tikkuista ja paksua.

Helppo mutta työläs homma. Vanhat liimat ja möhnät osoittautuivat sitkeiksi, ja pokat jäivät vähän suhruisiksi. Se ei nyt haittaa, tarkoitus olisi ensi kesänä avata kaikki kunnolla. Pesun jälkeen tilkitseminen ja liimapaperia päälle. Ei ollut liimapaperiakaan, mutta oli akvarellinauhaa. Sitä, millä märkä paperi pingotetaan alustaan. Se kelpasi mainiosti, en usko että on juurikaan eroa näillä kahdella tuotteella.

Ja sitten vielä, tuntui että oli viimeinen hetki nuijia maahan satakunta sipulia. Ei kyllä mennyt aivan niin syvälle kun olisi pitänyt, toivottavasti kukkia nähdään kuitenkin jokunen keväällä. Kuorin talvivalkosipulit kuivumaan, parin viikon päästä on niiden aika. Kaunis vaahteramatto sai mennä verkkokompostiin, sain pojan avuksi karkkipalkalla, ja yhteisellä Timanttikyttä -elokuvaillalla kera kuuman kaakaon.

Viimeiset sadon rippeet

ajattelin tehdä vielä yhden ihanan keiton oman maan sadosta, josta loput pelastin pakkasten alta, ja luulin sen olevan maukasta. Väärin. Ei mennyt nappiin, ensi vuonna uudestaan. Jälkeen -kuvaakaan ei voi laittaa kun rumaakin siitä tuli.

Onneksi huomiselle jäi lehtikaali-pinaattikeittoainekset ja pinaatin siemenkotia? jotka koitan kuivattaa ja katsoa mitä niistä tulee.

Deluxe vuorokausi

on sellainen kun sen saa viettää parhaassa seurassa kiireettä. Kuvat auttakoon tallentamaan oloni, joka nyt, yksin mökille jäätyäni on suorastaan haikea.

Alan pitämään näistä kasakattauksista. Oli se sitten tiskivuori tai kuvan mahtibrunssi, muistan sen avulla hetken ja sen mitä silloin tapahtui.

Sen sijaan

Ei tullut tiivistettyä ikkunoita, ei. Tuntuikin isolta urakalla ja vähän epäröin avaisinko kaikki pokat väliin päästäkseni. Ja ehkä sitä pellavarivettä pitäisi kuitenkin ostaa. Sen sijaan neuloin puuvillaisen tiskirätin.

Ja poimin viimeiset kriikunat ja join kriikuna-omenamehua.

Ja paistoin lettuja puuhellalla.

 Syyään eka ja vika ja aina siinä välissä.

Jo pari viikkoa on tämä homma ollut mielessä. Siivosin villiintyneen yrttipenkin jossa oli vain muutama ilmasipuli. Siippa käänsi maan ja minä siirsin tontilla pitkin poimin sijainneet mintut, mäkimeiramin, timjamin ja ruohosipulit. Maassa olikin pieniä valkosipulin sipuleita, istutin uudelleen, ja tilaa jäi villirucolalle ja myöhemmin maahan istutettaville talvivalkosipuleille.

Syksyä, syksyä!

Hilloviikonloppu

Viikko oli aika hektinen. Koira söi neljä pikkupaketillista rusinoita ja vietti kaksi vuorokautta sairaalassa nesteytyksestä munuaisvaurioriskin minimoimiseksi. Me murehdimme sitä tietenkin, ja sitä miten pääsemme mielenilmauspäivänä mökille. Onneksi asia ratkesi vapaapäivänä kaikkien osalta, ja koira haettiin ennen lähtöä matkaan mukaan. Oli se vähän loukkaantuneen oloinen pari päivää ja pysytteli lähellä. Ettei ne tyypit vaan tule enää hakemaan siihen kamalaan paikkaan. Jatkamme siis eloa ruokarosvokoiran kanssa.

Minä, nuorempi rouva sain sielun ja ruumiin voitelua hoitamalla kolmen jäteasemareissun risusavotan. On mieletön olo kun hiki valuu niin että silmiä kirvelee. Arkihuoleni kaikki heitin jos niitä joku nyt oli. Palkaksi tuli hieno multamanikyyri hanskojenkin läpi.

Lauantaina tyhjensimme omput ja kriikunat, ja hillo-, mehu-,&  liköörisouvi sai alkaa. Ah, oma sato, ah! (Rohkaisen itseäni istuessani junassa valtava laukullinen omenaa ja kriikunaa vielä jaloissani.)

Hämärä kuva vastavaloon, mutta siinä ne nyt on. Omena-kaneli marmeladia, omenahilloa, kriikunahilloa, mehuja ja kriikunalikööriä tekeytymässä. (Ensimmäistä kertaa ostin litran leijonapullon). Kotona ajattelin tehdä vielä tuoresoseita pakkaseen. 

Tankattu on

hyvää oloa ja ystävyyttä. Kolme naista, yksi vuorokausi, todella paljon asiaa. Samalla keitin neljä litraa omenamehua mehumaijassa. Miksei kukaan sanonut, että siinä menisi 12 tuntia!!! Omenat puolikkaina ja huuhdottuina pataan, ja Maija sai porista yksinään liiterissä. Hyvä että oli seuraa ja syytä parantaa maailmaa, palkaksi mainiota mehua, varsinkin vissyn kanssa lantrattuna. (Proseccon kyytipoikana).

Ajateltiin ottaa iisisti, ja selvitä vähällä vaivalla, mutta saatiin kuitenkin keksittyä käyttöä miltei kaikille astioille, joten sunnuntaina oli tiskien tiskit. Mikäs siinä, iltapäivän auringossa, päiväsaunan jälkeen.

Toim. Huom! Seuraavan viikonlopun battle puuhella vs. halpis irtoliesi kylmässä liiterissä 6-0. Nyt vasta tajusin kuinka paljon mehumaija otollisissa olosuhteissa antaa, ja miltä sen mäskin kuuluu näyttää. Eikä mennyt kauaa...oppia ikä kaikki! Ja sekin että kun iki-ihana puuhella on saatu nyt käyttöön, se todella on aivan mieletön! Sähköhella, sekin söpö kuin mikä, saa keittiön vesihöyryyn, ja saakin olla jatkossakin lähinnä kesäkäytössä, uunia lukuunottamatta. Ei se sitten kuitenkaan ole kummoinen homma laittaa tulet. Palkaksi saa ruoan, lämpimän huoneen sekä tiskiveden, kolme yhden hinnalla!

Juuri eilinen illallinen ja nämä kuvan överikanavoileivät olivat juuri parasta. Vieläkin satoa riittää maasta, ja yrttikombo sopii kaikkiin marinadeihin, salaatteihin, vaikka pelkästään popsittavaksi. Tällä kertaa joka haarukalliseen uutta makua toivat pikkuhippuset persiljaa, mäkimeiramia, minttua ja korianteria. Nam!

Mitäs sitä muuta kuin että elämälle kiitos!

Plants and plans

On uuden  Pinterest kansioni nimi. Halusin nähdä kerralla kaikki nykyiset ja tulevat Tuomelan kasvit.   Aika hempukkaa on! Jää nähtäväksi kuinka moni menestyy edes kukkimaan asti, ja kun kukkivat eriaikaisesti, kombot vaihtelevat. Koosteesta puuttuu vielä sipulikasvit, joista osan saan pian Amsterdamin tuliaisina. Ja osa penkeistäkään ei tietysti ole vielä olemassa...mutta sehän ei menoa haittaa.

Prinsessa Ruusunen

oli vanha rouva viisitoista vuotiaana, sata vuotta sitten, vaipuessaan uneen... Tänään aamusumussa siltä näytti. Rehottavien ruusupuskien keskellä saareke jossa aika on pysähtynyt. Nukkuessaan on maailma ja maisema muuttunut toiseksi. Jos vielä hetken jaksaisi, vanhuuden päiviä köllöttää.

Keskellä oleva vihreä saari on Tuomela.

Liiterillä on kova hinku kuviin mukaan. Sieltä takaa se kurkkaa ja kurkottaa.

Aamukahvin kanssa hetken köllötys, yhdessä rouvan kanssa, kiireettä. Syksyn hidastelu alkoi nyt. Kynttilöitä, käsitöitä, ristinollaa.