Satoa

Tuomela kiittää hoitajaansa. Vadelman viimeisin satolukema jäi 15! litraan. Luulen että litran verran jäi keräämättä. Niitä sai syödä kahmalokaupalla, viimeksi eilen kasana läksiäisletun päällä. Vaikka vadelman ala pieneni useita neliöitä, on plantaasia hoidettu ehkä enemmän kuin hetkeen sitä ennen. Syksyllä heitin parit tuhkasatsit juurille ja keväällä perkasin kuolleet varret. Vadelmallahan on monivuotinen juurakko, ja kaksivuotiset varret. Toisen vuoden marjomisen jäljiltä, oksa on kuiva ja napsahtaa irti oikein helposti, tulevan kesän oksa on sitkeämpi.

Herne on superhelppo viljeltävä. Sen voi suorastaan unohtaa paikallensa. Jos vain vähän tarjoaa apukeppiä että saa kasvaa tuetusti pidemmäksi. Pari litraa on saatu meidän pikku rivistä, ensi vuonna pitää laittaa enemmän.

Peruna meni maahan aivan luvattoman myöhään, viikkoa ennen juhannusta. Nämä viskasin tyhjään länttiin pihan sisääntulon kohdalle, vattupuskien rajalle. Kerran lapion multaa juurille ja epäilin koko touhun tulosta, mutta tällaisia söpöjä punastuneita sieltä nyt alkaa nousta.

Mustaherukkaa vaivaa äkämät. Huomasin keväällä silmuissa paikoin hassuja pallukoita. Äkämäpunkkeja voi koittaa vähentää nyppimällä pallukat poltettavaksi, mutta ainoa mikä oikeasti auttaa on kaivaa koko puska maasta ja polttaa. Samaan kohtaan ei saa vuosiin istuttaa uutta mustaherukkaa. Marjoihin ne eivät vaikuta, satoon kuitenkin vähentävästi. Viime vuonna keräsin vain muutaman litran, nyt kuusi. Harvensin syksyllä oksamäärää, ja koitan vielä ensi kesän yli, josko niitä silmuja jaksaisin nyppiä. Ehkä sitten huonoimmasta puskasta alkaen hävitystä ja vaikka ihan jotain muuta tilalle.

Mehumaijaa ei pitäisi kiehuttaa sisällä, tuli turhaan kauheasti kosteutta keittiöön. Varsinkin kun voisi keittää irtolevyllä ulkona lämpimässä kesäillassa. Aina ei hoksaa. Tuli kuitenkin ihanaa paksua tummaa mehua. Se käy meillä kaupaksi paremmin kuin marjat, vaikka vitamiineja menikin hukkaan.

Mäskistä tulee tällä kertaa mustaherukkalikööriä, sekin tekee kauppansa paremmin kuin hillo. Mäski odottelee purkissa sokerin kanssa terästystä. Valkosipulin itusilmuista tuli hieno kimppu ennen kuin se syödään.

Keittämisessä meni yömyöhään, ja hermo meinasi mennä grilli-illallisen, lettuläksiäisten ja mehumaijashown tiskejä tiskatessa. 

Olihan loma, 25 päivää paikoista parhaimmassa, kiitos vanha rouva Tuomela. Vähän nitkuttaa jo kun joutuu meitä suojaamaan ja kannattelemaan, mutta ainakin on elämää kun ovista rampataan, kuistin kynnyslauta antaa periksi ja ikkunoista puhaltaa kesäinen tuuli. Me ihmiset virkistyimme ja tulimme vielä vähän onnellisemmiksi.