115-vuotiaan talovanhuksen vaiheita. Haaveilua hitaista päivistä, omasta maapläntistä, arjen tauottavasta tuvasta. Pitsiverhoista, kasvihuoneesta, viipyilevistä iltapäivistä. Ja mikä parasta, kun letut kaipaavat jäätelöä, tai aikahyppy historiaan tarvitsee vastapainoksi pitsaa, on kaupat ja palvelut lähellä. Taustalla kolmekymppinen taloon tutustuva nainen, mies, poika ja koira.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Hurmaava heinäkuu
Antaa jo kasvaa ja kuihtua ajallaan. Luonnolla ei ole niin kiire, kesä on jo vakiintunut tila. Vihreys on varmasti ja pysyy. Mikään ei saa kesää kääntämään kylkeään syksyä kohti, vielä. Kukat kukkivat yksi kerrallaan, aina jostain kurkkaa uusi tuttavuus. Montaa niitä ei kerrallaan ole, kukkapenkit ovat vielä junnuja. Ensi kesänä tai sitä seuraavana ehkä. Tasaisen varmasti lomapäivien aikana tartun yhteen työhön, sitten katsellaan hetki, kohta on seuraavan vuoro. Viikonloppu ei lopu kesken, tuleekin aina vielä uusi päivä. Rikkaruohoja, istutuksia, lavalauluksista, uusia tuttavuuksia, naapurien kanssa turinoita. Kirppiksiä, pehmiksiä, vieraita, kirjasto. Kaffekestejä. Hyviä hetkiä. Myös verkkaisia ja tylsiä hetkiä. Yritän ottaa yliannostuksen Tuomelaa, vieläkään ei riitä. Onneksi, onhan näitä, kesäisiä heinäkuun päiviä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti