Yksin mökillä, no miten meni?

Olen päättänyt päästä eroon viimeisistäkin esteistä päästäkseni sinne missä viihdyn parhaiten. Ja se viimeinen este olla ihan ypöyksin ilman koiraakin joutui nyt koetukselle. Tiedättehän, kuka mitäkin jännittää. Nyt ei ollut edes pimeää ennen kuin noin 23 jälkeen ja päätin olla reipas.

Ja korottaa vähän panoksia ja kokeilla pärjätä koko viikonlopun kaupassa käymättä, pelkillä pellon antimilla. Kaikki mitä kaapista löytyi valmiiksi oli toki käytettävissä, se vähä mitä löytyi. Ja kyllä, hienosti pärjäsin! Tänä vuonna juuri mitään ei jää säilöön, kaikki pieni mikä kasvaa menee suoraan suuhun.

Ja sitten kun isku kauhea makean himo, löytyikin karkkikätkö, ja toiseen saman moiseen vaivaan tein suklaakaurapalloja. Hyvää ja helppoa!

Juna + pyörä -yhdistelmällä pääsisi helposti kauemmas kuin nyt oli edes tarve. Saadakseni lisää vaihtoehtoja aikataulun puolesta, otin pikajunan läheiseen kaupunkiin josta matkaa on noin 7 km. Eipä juuri mitään sekään.

Elin aivan pienesti ja hiljakseni, tein paljon pihahommia, voivottelin rutikuivuutta. Kannoin ämpäreittäin vettä ja vahtasin sadetutkaa. Luin kirjaa, kävin mattopyykillä, pyöräilin suloisen lämpimään järveen uimaan, saunoin. En puhunutkaan juuri kellekään paitsi naapureille jotka tulivat huhuilemaan murtovarkaiden pelossa. Kiva kun tarkistavat ettei tontilla liikuskella luvatta.

Viikonloppua voisi kuvailla retriitiksi, mummoiluksi, (täytinhän juuri 40 vuotta), ihanaksi omaksi ajaksi vain itselle. Ehdottomasti kokeilun lopputuloksena sanon, jatkoon! Ehkei ihan säkkipimeällä sydäntalvella kuitenkaan....sitä pitää vielä harjoitella!