maanantai 4. kesäkuuta 2018

Hellekylvöt

Poikkeuksellisen ihana, kuuma ja kuiva toukokuu asettaa haasteensa viljelylle. Varsinkin silloin kun tiluksia ei ole koko ajan hoitamassa tai vettä ei saa letkulla vaan vain ämpärillä kannettuna. Viime kesänä en muistaakseni kastellut viljelyksiä kertaakaan, niin paljon taivaalta satoi. Tämä kesä alkoi päinvastaisena.

Toukokuun 12. levitimme palanutta hevosen lantaa peltoon ja vähän myös muualle multaan sekoitettuna. Samoin valmista bokashimultaa, jota tosin ei saavia enempää ollut kevättalven kompostoinnista.

Kylvimme perunat, tillit, persiljat, salaatit, lehtikaalit, porkkanat ja punajuuret. Kastelin mullan ennen kylvöä läpimäräksi ja vielä kylvön jälkeen ja peittelin visusti hallaharsolla. Vähän murehdin oliko hallaharso väärä valinta, mutta se osoittautuikin pelastukseksi. Harso lämmittää, kyllä, mutta varjostaa myös ja estää vettä haihtumasta. Näin pienet taimen alut pärjäsivät kokonaisen viikon kerrallaan kastelematta mikä tuntui kyllä vähän uskomattomalta. Nyt kun lämpö notkahtaa kymmenen astetta alhaisemmaksi, jätin harson edelleen, saavat muhia siellä keskenänsä ensi viikonloppuun asti jolloin ajattelin poistaa harson kokonaan.

Seuraava posititiivinen ongelma istutuspaikkojen käydessä vähiin olikin viimeisten kylvöjen sijoittelu johon sain hyviä vinkkejä Instagram tilin puolella. Päädyin lapioimaan kapean vaon herneille ja pavuille, laitoin pohjalle satsin lannoitetta, uutta multaa päälle ja märkään maahan liotetut siemenet. Tämän kaistaleen peitin myös harsosuikaleella. Nyt uusi aita saa ensi tehtävänään olla tuki ja turva näille toivottavasti maasta puskeville pienille.

Vielä korianterit, avomaankurkut ja  kolmeen saaviin kesäkurpitsat, viimeiset hapatetun mutta ei multaantuneen bokashin päälle. Ravinteita piisaa, katsotaan piisaako liikaakin. Ostin ensimmäistä kertaa Neko luonnonlannoitetta, saman näköistä ja hajuista kun kanankakka, heittelin rakeita sinne sun tänne pitkin pihaa.

Nyt toivotaan aurinkoista kaunista kesää ja öisiä sateita!



Kolmas vuosi lavakauluksilla menossa, koittakaas jaksaa vielä. Ja olkikuorma hakematta, sen näköiset nuo käytävät ovatkin.


Varmoja ja hyviä nämä hyötykasviyhdistyksen söpöt siemenpussit.


Herneet


ja pavut, saa nähdä miten riittää kasvutila heinikon keskellä.


Meidän kaivossa on vain pintavettä, 90-luvun lopussa louhittu pyörätie on kuivattanut lähipihojen kaivot. Nyt pitää jo ottaa saunalta vettä saaveissa lämpenemään.

Lohikeiton kruunasi ensimmäinen satsi oman maan tilliä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti