Sain työkaveriltani kauniin aarteen tarinan kanssa. Hän on lapsena ihastellut ja hypistellyt Pirkko-tätinsä vanhaa lamppua. Nostettu sylissä korkeammalle jotta voi hipaista lasihelmiä. Tätiä ei enää ole, lamppu sai muuttaa vanhan rouvan huomaan omiksikin eläkepäivikseen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää parikymmentä helminauhaa paikoilleen. Osa helmistä puuttui, pienimmät loppuivat kesken, ja ajattelin, että freesaan vain lampun näköä käyttökuntoon, pieniä koloja saa jäädäkin.
Wau - mahtava, omaperäinen ja nostalginen lamppu ja sopii sinne Tuomelaan just eikä melkein!
VastaaPoistaKiitos, olen samaa mieltä. Ja kaikki missä on vähän kremppaa sopii myös!
VastaaPoista