Kiivasta ja kiihkeää

on kasvu tällä hetkellä. Luulisi että ihan kipeää tekee kun kasvien pitää venyä loputtomasti yhden päivänkin aikana. Yhtäkkiä ne työt mille ajattelin varata aikaa kesäkuun alussa, onkin pakko tehdä NYT. Esimerkiksi ilman kastelua tällä kuivuudella moni kupsahtaa vaikka kuinka toivoisi että luonnon tahti riittää.

Tänä viikonloppuna ei olisi ollut aikaa, mutta pakko (erittäin positiivinen sellainen) sai ajamaan edestakaisin siten että tehokasta työaikaa jäi tontilla kuusituntinen.

Mitäkö tein, no:

* Pikakierroksen nuuskutteluineen.

* Takapihan kasvulavojen tarkastuksen. Varovainen pelokas kurkkaus hallaharson alle, ihania pieniä alkuja rivissä. Ajatella, märkään multaan kylvetyt siemenet selvisivät helleviikosta kokonaan ilman vettä hallaharson alla! Ainakin lehtikaali, salaatit, punajuuri ja porkkanat ja tilli. Persilja ei ollut vielä noussut, liekö hitaampi vai ottanut nokkiinsa.

* Uuden trimmerin koettelun. Koko tontin kaikki reunat, toivottomat heinäalueet sekä tulevan aidan alue työskentelytiloineen. Koko tuplarullallinen siihen sitä siimaa menikin.

* Annalan taimien istutamisen.

* Pidin pienen tauon syreenimajassa, taateleita ja lakritsajauhoa.

*Kitkin pahimmat silmiin osuvat rikat pois.

* Otin vastaan ystävälllisen naapurin tarjouksen käyttää vesiletkuaan. Pellon ja viljelysalueiden perusteellinen kastelu.

* Esittelin tiluksia naapureille jotka piipahtivat tontilla.

*Toiselle pihaan tupsahtaneelle naapurille esittelin tulppaaneja.

* Söin tonnikalaa suoraan purkista.

* Pumppasin vettä ja hoidin etupihan kaiken kastelun.

* Kuvauskierroksen ja uusintanuuhkuttelun.

Ja lopuksi aina:

* Piha siistiksi, ovet lukkoon.

* Kotikukkakimpun kerääminen.

* Heippakierros.

Keltainen toukokuu

Vaikka tekee ja tekee, puuhaa ja punkee kaiken valveillaoloaikansa, ei toki ihan mutta melkein, saa vain melkein kaiken tarvittavan tehtyä. Ihanan harvinainen toukokuinen helle löi tahtia, silmut aukeilivat kilpaa toistensa kanssa ja tulppaanit päättivät kirittää ehtiäkseen äitienpäiväksi auki.

Viime kesältä jäi puitteet maalaamatta, ja nyt pitkän poutajakson alettua oli sen aika. Pesin pilkuttuneen vanhan maalipinnan puhtaaksi, annoin kuivua ja maalasin karmit, pielet ja kulmat Sateenkaarivärin petroliöljymaalilla. 

Kukkapenkit on nyt kaikki putsattu. Lähiheppatilalta haettiin palanutta lantaa ja levitettiin suurin osa pottupeltoon. Osa jäi kukkamullan ja bokashimullan kanssa sekoitettavaksi ja perennapenkkeihin levitettäväksi.

Syreenimaja tarjosi ihanan taukopaikan ja sai kuorikatetta juuristolleen.

Puutarhamultaa lisättiin kasvulaatikoihin ja umpikasteltuun multaan sain siemenet kylvettyä. Vasta kun meni porkkanat ja punajuuret vierekkäin, luin etteivät ne sovi pariksi. Harmi, katsotaan miten käy. Vähän pussinloppuja kukkapenkkiin myös.

Piharakennus sai talven pölyt harteiltaan ja mikä ihaninta, saatiin mitattua ja tilattua tarpeet AITAAN! Viimein haaveilemani projekti starttaa, saadaan suojainen oma puutarhapläntti, jossa koiraa voi pitää vapaana, taajamassa kun ollaan.

Kaikki vinkit aidanrakennuksen suhteen otan ilolla vastaan!

Yksin mökillä, kevätpuuhat ja muutamat tuumat

Olen ollut mökillä vain kaksi yötä yksin koira kanssa. Jotenkin se on tuntunut hieman epämukavalta ja sellaiselta että tekee mieli kutsua aina joku seuraksi. Ja sitten aina harmittaa jos en pääsekään paikkaan parhaimpaan.

Päätin että nyt saa riittää ja opettelen olemaan yksin, ja ihan koko viikonlopun. Lähdin koiran kanssa (se auttaa huomattavasti) ja päätin tehdä kaikkea mitä huvittaa ja missä ei tarvitse huomioida kenenkään muun toiveita.

Olen putsannut kukkapenkit, lenkkeillyt koiran kanssa(l ukinnut aina ulos lähtiessäni oven ettei kukaan livahda sisälle), saunonut pitkään ja hartaasti (päivällä, valoisan aikaan, koira pihalla vahdissa), mennyt liian aikaisin nukkumaan, nukkunut hyvin ja pitkään (ovi säpissä, potta sisällä), virkannut, katsonut elokuvia, juonut vähän viiniä ja ajatellut omiani. Ehdottomasti se, että on jo niin kovin valoisaa, auttaa.

Saunan huilitauolla katselin varmasti vartin verran oravan touhuja Syreenissä. Sillä oli vielä harmaa talviturkki. Tuijoteltiin tovi toisiamme.

Tunnit tuntuivat ihanan pitkiltä kun minnekään ei tarvinnut mennä ja mitään ei pitänyt tehdä. Ja sitten, pihalla, ensimmäisen kerran tänä vuonna, ah! Varovasti pienellä haralla kampailin kukkapenkeistä maatuneet lehdet ja muut möhnät pois.

Hei vaan, sinivuokot ja kaikki muut ihanat kesäkaverit!

Tulppaaneja kurkkii hurjat määrät, ihan kuin olisivat lisääntyneet muutenkin kuin meidän toimesta.

Puuhella sai jäädä nyt kesätauolle, putsasin sen nätiksi liesimustalla. Tuhkat nurmelle ja perennapenkkiin.

Talven aikana syödyt kananmunankuoret painelin pieneksi ja perunapeltoon.

Olipa oikein ihanaa. Seurassa paras, yksin oikein hyvä!

Instagram, hiiret ja jäätynyt vesimittari

Instagramiin on niin helppo päivittää  tunnelmia että tämä blogi on jäänyt tylsempien asioiden raportointia varten. Jos kiinnostuit, löydät vanha rouva Tuomelan kuvavirran omalla nimellään.

Koitan korjata fiilistelyvajetta täällä blogissa muutamilla viime viikkojen kuvilla unohtamatta pientä purjaamista. Ne hiiret huijasivat, tietysti! Ensin poimin kahdeksan papanaa ja sitten löysin keittiöstä kaksi uutta paikkaa missä olivat käyneet. Olikin liian hyvä uutinen ollakseen totta.
Viikon päästä loukuista oli nätisti haettu herkkupalat papanaakaan taakse jättämättä. Sitten, kuulin lipastosta rapinaa, ja raolleen jääneestä laatikosta, raollaan olevasta pojan "pokerisalkusta", -tiedätte varmaan, sellaisesta jossa on samettivuoraus ja pelimerkkejä-, noppien vierestä punaiselta sametilta löytyi juustopala! Kyllä on juonikas epeli kavereineen!

Toinen takaisku tuli kun sulake oli toistamiseen poksahtanut ulkorakennuksesta. Mikä lie, liian kovat tehot vai jatkuva pakkanen, se pahin tapahtui - vesimittari jäätyi.

Ihan kamala näky. Ja viime hetkillä ennen kuin talvesta näytettiin selvinneen, ihan viimeisten kovien pakkasöiden aikana vahinko näyttää tapahtuneen. Nyt odotellaan vielä vesilaitoksen päivystyskäynnin laskua, sitten katsotaan itketäänkö vai huokaistaanko. Oli fiksu mies kun neuvoi avaamaan molemmat hanat pienesti auki ja odottelemaan muutaman tunnin sulanapitokaapeleiden työn tulosta eikä ihan heti tilata päivystyksenä höyryautoa.

Ja mikä riemu kun ensin saunan hana alkoi lorottamaan ja muutaman tunnin kuluttua talon! Itkin jo ajatusta hajonneista putkista maan alla, onneksi turhaan, ehkä, toivottovasti. Vaikka jäätyminen usein rajautuu vakuutusten ulkopuolelle, on sulakkeiden palaminen asia johon ei juuri omalla huolellisuudella voi vaikuttaa, sen seuraukset menevät vakuutuksen piikkiin.

Lisäksi on pettänyt tiiviste vai mikä, saunan nurkkaan, liiterin puolelle on valunut ja jäätynyt vettä. Siitä kohtaa missä sulanapitokaapelit sukeltavat eristeiden sisään. Toivon totisesti että kyse olisi vain tiivisteestä, vesimittari ei ainakaan juokse omia aikojaan.

Nyt ehkä osaan jo suhtautua näihin, ajattelen ettei auta kuin odottaa sulia kelejä ja sitten vähän availla ja katsoa mikä on tilanne.

Samalla kun siinä sähellettiin jäätyneiden putkien ja papanoiden kanssa, kuistin ovi irtosi tuosta noin vaan saranoiltaan ja kun sitä äherrettiin paikoilleen, ensin manattiin ja sitten naurettiin  että onko tässä mitään järkeä, tällaistä romua pidetään vaivoin pystyssä...

Kun rauha palasi maahan, sain mieleni tyyneksi  näillä seesteisillä hetkillä jotka kumittavat kaiken miinusmerkkisen:

Kuparin ketsuppipuhdistus

Itse törmäsin tähän kummalliseen kuparinpuhdistusaineeseen Jovelan talopäiväkirja -blogissa. Raaputellessani uunin eduspellistä steariinia muistin ketsuppikikan.

Levitin aika paksun kerroksen pellille, silotin vähän sormella ja annoin olla. Tunnissa vaaleni perus kuparipinta, parissa tunnissa vaikeammat fläkit, ja osaan jätin ketsuppipisteet yön yli. Jotain vielä jäikin, mutta tämä välttää meille. Ja eihän tuota olisi tarvinnut puhdistaakaan, mutta hauskaa, ja paremmin mattoon sopivaa vaihtelua toi.

Testattu = toimii!

Pitäisi aina muistaa ottaa myös ennen -kuvia, onneksi löytyi tuore kalkkimaalauskuva joss pelti on sivuosassa.

Ai niin, kaikkein tärkein uutinen!

Lattiaremontin valmistumisen jälkeen talosta ei ole löytynyt yhden yhtä hiiren papanaa. EI YHTÄKÄÄN!

Pääsivätkö ne siis sisään viemärin läpiviennistä, makuuhuoneen ja keittiön seinän/alapohjan vaiheilta?

Onko tämä vain hyvää tuuria, päättivätkö vain olla kakkimatta, käyvät hiiviskelemässä jälkiä jättämättä?

Tontilla niitä on, siitä ei ole pelkoa, joka kerran saunasta löytyy monen saippuannakertajan jätökset.

Yhtä kaikki, tästä iloitsemme!

Putket, putket!

Jo ennen kovia pakkasia, pari viikkoa sitten meille kävi näin;
Keittiön viemäri vaikutti tukkeutuneen ja sitä myöden todennäköisesti jäätyneen ainakin tukoskohdasta. Viemäri oli vetänyt huonohkosti, mutta sille ei oltu tehty mitään. Kunnes hajulukosta seuraava pultti falskasi ja päästi vettä pesukomuuttiin, ja vähän myös lattialle, onneksi vain vähän.

Viikon verran elimme veden suhteen nuukasti, kaikki käytetty vesi piti kaataa laskiämpäriin, ja jokainen laskiämpäri piti kiikuttaa kauimmaisen puskan toiselle puolelle. Opin valuttamaan vettä huomattavasti vähemmän ja pienemmällä paineella sekä pesemään hampaani puolikkaalla kahvikupillisella.

Putkimiestä ei meinannut saada paikalle viikonloppuna ja lueskelin vinkkejä asian selvittämiseksi. Mietimme annammeko asian olla kevään tuloon saakka, vai kokeilemmeko omin konstein. No, ostin neljä metriä letkua ja keitin ison kattilallisen vettä jonne kaadoin paketillisen merisuolaa. Imaisu putken päästä, (varovasti), ja aloin syöttämään putkea viemäriin. Jossain kohtaa matka tyssäsi ja pariin otteeseen tuupittuani tukos aukesi. Hurraa!

Palovaaran vuoksi ulkoiset lämmittämiset ovat vähän vaarallisia, siksi valitsin sisäisen :). Enkä tietysti päässyt alapohjaan viemäriputken äärelle millään muulla konstilla.

No sitten, ajateltuamme kaiken olevan kunnossa availimme taas talon lukkoja ja huomasimme aika kriittisen sulakkeen palaneen. Sen, joka lämmittää ulkovaraston pakkasvahtia jotta vesimittari pysyy kunnossa eristetyn jääkaapin sisällä saunan hirsiseinien suojissa. Onneksi emme tulleet päivääkään myöhemmin, sillä vesimittarin viereinen lämpömittari näytti nippanappa yhtä lämpöastetta.

Nyt hirmupakkasten alettua suljimme vesihanat, ja päätimme törsäillä sähkölaskun suhteen kääntämällä patterit kuumemmalle. Emme osanneet tyhjentää putkistoon jäänyttä vettä, mutta se lienee ok, onhan kaikkialla sulanapitokaapelit. Jännityksellä odottelemme seuraavaa visiittiä, kummat voittivat, kaupunkilaismökkeilijät vai luonnonlait.

Mitä lattiaremontti maksoi?

Useimpia urakkaan ryhtyviä kiinnostaa tietysti raha. Ne jotka osaavat tehdä itse, ovat onnellisessa asemassa, me muut punnitsemme vaihtoehtoja ja kilpailutamme tekijöitä.

Meille kaikkein tärkeintä oli se, että tekijä tekee homman loppuun, käyttää vanhoille taloille soveltuvia materiaaleja ja tekniikoita, on henkilö johon luotamme, ja joka voi tehdä päätöksiä myös puolestamme. Umpitäysi varauskalenteri toimi myös suosituksena. Tässä eriteltynä kustannukset;

Tili paikalliseen rakennustarvikeliikkeeseen, lasku 1140€
Itse hankkimamme erikoismateriaalit 290€
Tekijän materiaalihankinnat 700€
Tekijän työ 65h x 45€ 2925€
Roskien roudaus, kaksi erillistä keikkaa sekä jätemaksut 264€

Lattian lisäksi meidän käyttöömme jäi valikoima tarvikkeita kottikärryistä remonttivaloon.

Koko homma maksoi yhteensä 5319€. Tästä summasta saa työn osuudesta sitten aikanaan kotitalousvähennyksen.

Kamalan kallista joku osaava ajattelee, minä ajattelen että ihanaa kun meni hyvin, ja voimme olla lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä! Siis, luota intuitioon ja okei, vähän järkeenkin, älä säästele siinä missä et voi. (Osta tekijälle välipalaa, työ sujuu sutjakkaammin, ehkä?). Nyt iloitsemme tästä ja odottelemme rauhassa että on taas rahaa johonkin seuraavista monista urakoista.

Ponttilaudoissa ei aluksi ole rakoja lainkaan, ja vähän harmittelin ettemme löytäneet mistään kunnon lattialankkuja. Nyt muutaman kuukauden jälkeen puun edelleen kuivuessa rakoja kuitenkin alkaa näkymään,