Heinäkuun hommia puutarhassa

Keskikesän kurkkaus puutarhaan, kuinkas meillä sitä hoidetaan. Pahin puserrus rikkaruohojen kanssa on tehty, nyt pitää aika ajoin käydä kierros läpi, ettei piha ihan pahasti pääse levahtamaan.

Onneksi pidän kitkemisestä, siihen tulee suorastaan himo kun näkee takanaan puhdasta jälkeä. Paras apuväline kitkemiseen on haarukka, aivan ehdottomasti! Sillä saa sormiin jatketta ja terävyyttä, ja suurin osa irtoaa juurineen ja sen enempää maata kääntelemättä. Minulle meidän alle tuhatneliöinen piha riittää erittäin hyvin, jonkunlainen kokonaishallinta pysyy näin viikonloppukävijälläkin. Ja silti on vielä paikkoja jotka eivät kierrokseen kuulu vaan saavat toistaiseksi elää valtoimenaan.


Isommat puutarhajäte-erät pyrin kuskaamaan jäteasemalle jonne on matkaa muutama kilometri. Jätesäkillinen vihreää maksaa 50 senttiä. Pienet erät menevät pihan muutamaan eri paikkaan sijoitettuun kompostikasaan.

Multaa teen itse bokashikompostoimalla, ja sille on oma multatehtaansa. Tehtaan pohjassa on jyrsijäverkko, fermentoitunut keittiöjäte muhii mullan kanssa muutaman viikon ja on tämän jälkeen valmista maahan levitettäväksi. Huussitavara maatuu kauemmin ja loppusijoitetaan ei-syötävien juurelle kun sen aika on.

Mitä paremmin maaperä voi, sitä terveempiä kasveja kasvaa. Lannoittamatta ei mikään kukoista. Keväällä lannoitin maata Pollen parhaalla, juhannuksen tietämillä tein kanankakkakierroksen. Välillä kahvinpuruja, tuhkaa, kananmunankuoria, mutta pääasiassa bokashimultaa ja pissaksi kutsuttua laimennettua biojätteen suotonestettä. Osa lavaviljelmistä sai ruohokatteen ja pihassa on parikin kattilaa jossa nokkoskäyte on tekeillä.

Etanoita olen tavannut muutaman hassun verran. Tänä vuonna entistä vähemmän. Niiden osalta olen varuillani, ovat ilmeisen nopeita lisääntymään.

Vaikka nyt on ollut aikaa kiskoa syreenien juuriversoja ja harventaa ikipusikkoja, pyrin jättämään permakulttuurin hengessä kaikille eliöille tilaa. Ja sanomattakin lienee selvää ettei myrkyillä ole tontille asiaa.

Pyrin kouluttamaan kasvatit pärjäämään sillä vedellä mitä sataa. Kastelen järjestyksessä hyötykasveja ja sitten perennoja aina sitä mukaa kun pihan puolen sadevesitynnyreitä pitää tyhjentää.

Kolmas kesä, tuhat tuntia opiskelua, kaiken vapaa-ajan vanhoja taloja ja puutarhatietoa imien alkaa jo tuottaa tulosta. PALJON saa vielä opetella, mutta kiva kun ei tarvitsekaan olla aivan ulalla:). Kesä kiittää katsojaa, kaikki kasvaa silmissä!