Myrskyluodon Maria

Mies, poika ja lainalapsi lähtivät järvelle kalaan ja minä tuumasin jotta mitä tekisin. Ekan kesän ulkoeteisen verhoviritelmä odotti viimeistelyä ja siihen tartuin. Kun pesin verhoja saippualla ja kylmällä kraanavedellä, tarinan alku oli valmis. Vielä kun ulkona selvästi viileni ja tuuli kävi puuskissa. Vaikka tietää että kaikki menee hyvin ja tulevat ehjänä takaisin,  vaistomaisesti huomasin tallettaa lähtöajan mieleeni ja sen sellaista. Viritin opelukoneen, silitin verhoon taitokset ja ryhdyin ompelemaan huomatakseni ainoan neulan vääntyneen. Tuumasin hetken, otin lasin viiniä, ja pujotin langan neulansilmästä ja kuuntelin kyyohjelmaa radiosta, ompelin käsin pieniä pistoja ja nautin olostani. Eipä ole kiire lomalaisen kaveri ei.