Niin sitä vaan että grillisi on kaupungin puolella- ja muita mietteitä aitaprojektin alkajaisiksi

Niin se aita. Olisipas kiva jos koira saisi olla pihassa vapaana. Se varmastikin on aidan tärkein ja melkein ainoa perustelu, mutta meille riittävän hyvä ja tärkeä. Alle 120cm korkuiselle aidalle riittää toimenpidelupa jossa pitää piirtää aiottu aita karttaan.

Ja sitten on monia rajoja. On kaavan raja ja sitten on asemapiirrokseen merkitty tilan raja ja sitten on se raja jota kauppaa tehdessä tallottiin pihalla ja josta ei kaikkea tietysti muistettu. Että tuolla tuo puu ja tuolla tuo kivi ja tuolla tuo aurauskeppi suunnilleen.

No, nyt kävi mittamiehet kunnan puolesta ja saimme uutta tietoa neonpinkkien puukapuloiden muodossa. Jos toisesta kohdasta vähän höylääntyi niin toiseen kohtaan saatiin aika paljonkin lisää. Enää en kehtaa kysyä tyhmiä kun niin paljon jo ehdin. Miksi me luulimme että raja on kaavan mukainen ja takapihalla aika suippo, ja nyt sieltä tulikin ihan kunnon maapala lisää tilan uuden rajan mukana? Uutta maata on kymmenen reipasta askelta kertaa seitsemän. Eli ihan monta neliötä.

Tuohon voisi tulla vaikka luonnonkukkaniitty. Voisin aloittaa viskaamalla pellavat heinikon joukkoon. (Sinne laskee myös aurinko).

No, ja sitten se ei niin kiva juttu josta olisi voinut vaikka mielensä pahoittaa, mutta ennemmin kyllä
nauratti. Mittakepukka erotti hienon itsemuuratun grillin, tyrnin ja muutaman kriikunan. Se kohta tontista on korkean harjanteet laella, eli sen puolesta ei mitään väliä, mutta eipä sitä aitaa nyt vääräänkään kohtaan voi laittaa.

Nauratti kun mietittiin josko grilli olisi aidan toisella puolella ja minkälaisin ratkaisuin. Nyt tuntuu että sinne yläpihan silmukkaan voisi tehdä risu-, ja köynnösaidan yhdistelmän, jolloin kohta olisi kevyempi ja ilmavampi ja merkkaisi koiralle rajaa kumminkin. Vieressä on nimittäin niin tiheää pusikkoa ettei siihen kohtaan voi aitaa harkita kumminkaan.