Kevätkutkutusta

Se on sitä kun ajatteleekin maasta nousevia nuppuja ja mullantuoksua. Hentoja varovaisia lehtiä jotka purskahtavat yksi toisensa jälkeen kilpaa suuremmiksi ja suuremmiksi. Pelkkä ajatuskin huimaa. Voisiko talvi olla ihan vähän lyhyempi? Niin kiva kun sekin omalla paikallaan on.

Kuumetta saa hyvin pahennettua inventoimalla siemeniä. Katselemalla kuvia viime kesänä valmistuneesta kukkapenkistä ja merkitsemällä kasvupaikkoja käsin piirrettyihin karttoihin. Tekemällä liian suuria suunnitelmia kuten nyt vaikka se kasvihuone. Kävin tallailemassa lumeen sen paikkaa. Tule, tule jo kevät! odotan joka aisti valppaana nuuskien ja tarkkaillen ja tunnustellen!

Sekalainen rottinkikalusteiden kokoelma ei olisi hassumpi, esimerkiksi sinne syreenimajaan, jollekin kuluneelle katukivilaatoitukselle...