Mulla on tapana tutkia tuttuja nurkkia aina uudestaan. Nyt kolusin katonrajoja harjan ja saksien kanssa ja siistin hirsien välejä. Olen ymmärtänyt ettei satavuotiasta sammalta kannata poistaa vaikka murustaakin. Harjailin, pyyhin ja imuroin pahimpia. Ja tiivistin niitä kohtia mistä pellavarive oli lähtenyt karkuun.
Kun muutimme Tuomelaan, meitä oli vastassa saunan olkipossu (hyllyllä). Puoli vuotta se näytti meille pyllyä, ennen joulua kääntyi ympäri. Enää sen ei tarvitse pelätä häätöä, kuuluu kalustukseen. Silloin tällöin olen kanniskellut emalimukeja saunaan tajuamatta että niillehän nuo neljä koukkua on tarkoitettu. Saunan hanasta tulee kylmää hyvää juomavettä saunojille.
Pitkään katselin tuota puuovea ja siinä heiluvaa hakaa. Aika monta kertaa se on tuossa heilahtanut oven käydessä että on kuopalle reittinsä saanut.
Oli makoisat, ihanat löylyt meidän joka suuntaan vinossa saunassamme. Saunapossun lisäksi sinne on muuttanut hiiri. Kävi varmaankin esittäytymässä kakkimalla penkin päälle unohtuneelle pefletille, mokoma. Joitain papanoita olin saunalta siivonnut aiemminkin, ja marseille saippuaa se on syönyt, ei kuitenkaan siihen haljeten. Täytyy tuumailla mikä olisi paras keino karkotukseen.
Ihme ja kumma kyllä, itse talosta ei ole tavattu hiiren hiirtä. Vieläkin tupaan tullessa, kun porin Matti aloittaa lämmityshommiaan ja availen peittoja, pitää varmuudeksi kurkata täkkien alle ei toivottujen vieraiden varalta.
Olipa kiva, kun kävit jättämässä kommentin blogiini; löysin blogisi! Ymmärsin lähes heti, että tehän olette ostaneet talon samoihin aikoihin kuin me ostettiin viime vuonna meidän torppa. Luin vanhoista jutuista lähtien kohti uusia ja huokaisin aina välillä; miten te pystyittekin ottamaan kaikki niin rennosti ja istuttelemaan vain perennoja... Mutta sitten mies tuossa vieressä muistutti, että meillä oli kaksi alle 3-vuotiasta lasta; kyllä meilläkin ensimmäinen kesä olisi ollut muutoin rennompi ;) JA lähtökohtaisesti meidän talon sisus oli kyllä aika kaamea verrattuna teidän talon sisustukseen; teillä on jo todella kaunista ja ajan jälki näkyy hienosti kaikessa. Meillä kaikki rumuus (sisällä talossa) ehkä ahdistaa vähän; haluaisi saada nopeasti nätimpää, mutta kun on oikeasti niitä tärkeämpiäkin asioita - esimerkiksi että ei vesi sataisi sisälle ;D
VastaaPoistaMeilläkin on tulossa nyt keväällä perinnerakentamiseen erikoistunut arkkitehti paikalle. Meillä ongelmana on erittäin outo alapohja. Ilmeisesti multapenkka, mutta ihan on oman pään mukaan tehty, eikä oikein tiedetä, mitä tehtäisiin asian kanssa. Joten asiantuntijan apu on tarpeen. Ja maata pitäisi meidänkin varmaan laskea, mutta ei millään raskisi. Ehkä se on kuitenkin väistämätöntä.
Tsemppiä sinne, ja ihanaa uutta kevään tuloa <3 Jään lueskelemaan juttujasi, ja uskaltauduin kirjautua kolmanneksi lukijaksesi :)
Hauskaa, parasta vertaistukea saa näistä blogeista! Meidän tönön pelasti edellinen asukas, olen nähnyt ennen -kuvia jotka on aika hurjia. Ajattelen itse, että kun ensin rakastuu paikkaan, myöhemmät kirpaisevat kustannukset ei enää tunnu niin pahoilta...Meillä kanssa makkarin lattia odottaa uusimista. Jatketaan kohti kevättä ja niitä istutuksia!
VastaaPoista