Hilloviikonloppu

Viikko oli aika hektinen. Koira söi neljä pikkupaketillista rusinoita ja vietti kaksi vuorokautta sairaalassa nesteytyksestä munuaisvaurioriskin minimoimiseksi. Me murehdimme sitä tietenkin, ja sitä miten pääsemme mielenilmauspäivänä mökille. Onneksi asia ratkesi vapaapäivänä kaikkien osalta, ja koira haettiin ennen lähtöä matkaan mukaan. Oli se vähän loukkaantuneen oloinen pari päivää ja pysytteli lähellä. Ettei ne tyypit vaan tule enää hakemaan siihen kamalaan paikkaan. Jatkamme siis eloa ruokarosvokoiran kanssa.

Minä, nuorempi rouva sain sielun ja ruumiin voitelua hoitamalla kolmen jäteasemareissun risusavotan. On mieletön olo kun hiki valuu niin että silmiä kirvelee. Arkihuoleni kaikki heitin jos niitä joku nyt oli. Palkaksi tuli hieno multamanikyyri hanskojenkin läpi.

Lauantaina tyhjensimme omput ja kriikunat, ja hillo-, mehu-,&  liköörisouvi sai alkaa. Ah, oma sato, ah! (Rohkaisen itseäni istuessani junassa valtava laukullinen omenaa ja kriikunaa vielä jaloissani.)

Hämärä kuva vastavaloon, mutta siinä ne nyt on. Omena-kaneli marmeladia, omenahilloa, kriikunahilloa, mehuja ja kriikunalikööriä tekeytymässä. (Ensimmäistä kertaa ostin litran leijonapullon). Kotona ajattelin tehdä vielä tuoresoseita pakkaseen.