Talonhalauskipinä

Kauan sitten meidän tarinan alussa vietimme lomamme iäkkäitä isovanhempia auttaen. Nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen pääsin tallaamaan samat polut korpimaisemiin metsänvartijan torppaan ja tiluksille. Mieleen muistui opit viljelystä, siitä kuinka istutuskuoppaan piti kaataa vettä ja sen jälkeen lantut saivat pärjätä omillaan.  Ja siitä kuinka tomaatit tuetaan ja että salaatit pestään kolmella vedellä. Sitten kahviteltiin ja herkuteltiin nokkosletuilla. Me neljä, eri ajan ihmistä, samoja säveliä tapaillen. Välillä ihmetellen ja päivitellen ja välillä hyvää ja syvää yhteisymmärrystä kokien. Ja melkein itku tuli kun näin tutun moneen kertaan paikatun maton.

Tuolloin alkoi talokuume itämään pysyen vuosia pinnan alla odottaen nykyistä höperyyttä. Kauniiden muistojen avulla perinteet säilyvät ja siirtyvät, ja vanhat talot saavat  näitä hetkiä todistaa.