Rännit etänä

Tästä kuvasta tuumasin että aika suora näyttäisi olevan kun peruutin naapurin pihaan kuvaamaan. Kuulemma mitattuna kaatoa on ihan luonnostaan 5cm oikeaan suuntaan eli kuvassa vasempaan. Laittoivat 7cm yhteensä.

Niin. Rännejä ei siis kadun puolella ole ollut 116 vuoteen. Nyt se on kuitenkin ollut to do listalla kolme vuotta ja nyt pistin töpinäksi. On googleteltu sinkki* ja ränni* ja vesikouru ja perinteinen* sanahauin. On selvitelty mikä on paras vaihtoehti ja mitä maksaa ja mistä tilata.

Välillä haaveilin ihan valkoiseksi maalatuista puisista ränneistäkin.

Se oli selvää alusta asti, ettei rännit voi olla muovia eikä oikein minkään väriset, eikä tietenkään kantikkaat. Ja ei kai syöksyputkeakaan tarvita, mieluummin ketju jota pitkin valua ojaan. Ja puolipyöreää ja nättiä tietysti. Sellaista kun olisi ennenkin laitettu.

No. Helmikuussa tuli yksi tarjous perinteisiä valmistavalta firmalta, kilometrikuluineen tuntui vähän suolaiselta. Sitten kävin läi paikallisen kierrätysryhmän suosituksia (niistä voi hakea vaikka millä aiheella) ja olihan rännejä käsitelty ennenkin. Vahvimman suosituksen sai paikallinen peltiliike.

Noin kuuteen firmaan ehdin soittamaan ja osa sanoi että sinkittyä käsittelemätöntä kourua ei saisi enää tehdä, ja suurin osa sanoi ettei kukaan halua tehdä kun koneet menevät siitä tukkoon. Tämä paikallinenkin tiesi yhden paikan jossa suostutaan ja haki kourut sieltä.

Ehdotin että kadun puolen ränni laiteaan oikealta piharakennuksen puolelta umpinaiseksi, ja vasemmalle saisi jatkua vähän pidempään kallistuen muutaman asteen maata kohti jotta kaato varmistuu. Ja reunaan metallikettinki ohjaamaan vesiä siihen ainoaan ojaan joka heinän keskeltä on havaittavissa.

Sovittiin puhelimitse että saa käydä paikan päällä mittailemassa ja kun arvio oli tehty, annoin luvan jatkaa. Kun soitin kaksi päivää myöhemmin sanottiin että juu, kiinni on, eilen käytiin, kaikki kunnossa. Vähän hankala oli kuulemma mutkitella meidän onnettoman risuomenapuun kanssa ja että ylimenevä osuus jäi vähän lyhemmäksi. Ja sen verran kyselin että vaikuttiko kaikki olevan kunnossa niin juu kyllä, otsalauta oli aivan tervettä puuta, tosin vain jotenkin ylhäältä kiinni, mitä en ymmärtänyt. Saa siis nähdä tippuvatko rännin mukana alas ensi talvena.

Se nyt ehkä ihan vähän naurattaa etten ole nähnyt vilaustakaan asentajista saatika valmiista rännistä. Nyt on mitä odottaa kun paikalle taas pääsen!
Nämä kuvat on otettu 27.12. noin puoli kolme iltapäivällä. Ai kauhea miten pimeää!

Vähän helmat liekottavat. Nyt kun ulkolaudoituksen alaosa kuivuu kesän ajan kurkataan missä kunnossa hameen alla ollaankaan.