Kun kuvat tai sanat eivät riitä

täytyy kuitenkin yrittää selostaa. Sovitaan vaikka että tällainen loputtoman pitkä sarjakuvallinen viikonlopputarina tällä kertaa. Että mitä kaikkea ehtii kun kaikkialle haluaisi ehtiä.

Työ alkaa aina ruohonleikkuulla. Kun joka paikka pursuaa kaikkea vinoa ja rapistunutta, siisti nurmikko tasapainottaa kivasti vaikutelmaa. Että ihan ihmisiksi täällä ollaan. Ja kun naapuritkin hurisuttelee kerran viikossa niin kai nyt mekin. Toki tällaisella ihmisvoimaisella sentään. Ja välissä ruokaa ja tuumailua ja syreenien nuuskuttelua.

Saunaa, iltalenkkiä ja kesäyötä.

Tällä hetkellä suurimmat aplodit saavat kaksi patjarikko -mätästä. Hieno kukkamäärän kasvu viimevuotisista noin kolmesta kukasta.

Viimeisiä tulppaaneja maljakkoon ja monta huokausta perään.

Ja sitten taas hetkeksi nenä pusikkoon.

Arkisia hommia, tiskausta ja liinavaatteita, alakaapin eteen pääsi lipaston uumenista löytynyt lautashyllyn liina.

Ja toinen aarre sohvatyynyksi. Mistä ihmeestä näitä kuva-aiheita on pulpahdellut? Hassu keijuenkeli kukkakedossa, nyt saattelemassa ihanille päiväunille.

Yksi löytöliinoista päätyi saunaan perusteellista puunausta kruunaamaan. Meillä mennään usein sellaisella silittämättä siisti -periaatteella.

Muissa olosuhteissa tämä seinävaate olisi saanut hylkytuomion, mutta aika kivasti se tuohon saunan eteiseen näyttäisi sopivan.

Ja sitten taas pihalle, ihana tulikellukka kukkii. Kuulemma kukkavarret leikkaamalla saa vielä toisen kukinnan samalle kesälle. Sopii!

Mansikat kanssa!

Vuorikaunokki päätti vähän keulia ja ottaa kunnon tilan kukkapenkistä jo toisena vuonnaan. Täytyypä vähän vahtia tuota kasvamista. Tämäkin kukkii uudelleen jos kukkineet varret leikkaa pois. Kasvukorkeus 30-80cm, tämä on jo aivan yläkäyrillä.

Ja sitten hoksasin etsiä penkille sellaisen paikan jossa nenä osuu automaattisesti oikealle kohdalle istuessa. Täydellistä täsmätaukoilua.

Viikonlopun suururakka oli takapihan kylvöt. Retiisiä, salaattia, persiljaa, pinaattia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, tilliä, herneitä, punajuurta, purjoa, porkkanaa ja lehtikaalta. Valmiina oli perunaa, sipulia ja valkosipulia.

Alle jaoin tasapuolisesti bokashimullat, päälle kaupasta lisää ja kunnolla kasteltuihin vakoihin siemenet. Siemenpussit saivat jäädä nimikylteiksi. Samettikukkaa tuholaisia torjumaan.

Pari chiliä kattiloihin, mintut saaviin,

tukikepit tomaateille, hätävarakasvihuone paremmalle tolalle.

Ja välissä taas kaikkea arkista pakollista kunnes huivi tiskiin ja 

tuli taas aika peitellä täti nukkumaan ja 

sanoa heipat hetkeksi taas!

Salainen puutarha

Lainaan viimekesäisten juhannusvieraiden kuvausta, tähän se sopii erityisen hyvin. Nostin vanhat kiinalaiset puuovet salaisen puutarhan portiksi. Olen harventanut syreenipuskia risuaitaan, repinyt juuriversoja varjostamasta ja vähän vahingossa juuri tuohon alkoi rakentumaan pienten vieraiden polku. Aikuinen mahtuu puikkelehtien, lapsille juuri sopiva tie syreenimajaan. Alkukesä on taikaa täynnä!

Uusi asukas, hän-senkki

Taas yksi raihnainen vanhus on saanut paikan Tuomelan huomassa. Antiikkisen klaffilipaston viimeinen koettelemus oli seistä pihassa kaksi viikkoa säiden armoilla ja kestää kaksinkertainen pesuruljanssi jokaista nurkkaa ja koloa unohtamatta. Yhdessä laatikossa oli ollut hiirten koti, ja tuntui erityisen tärkeltä puunata koko höskä.

Ensin mäntysuovalla ja sitten vielä hankaussienellä ja poresaippualla. Kaikki luukut auki ja laatikot nurmikolla se kuivatteli auringossa.

Hän-senkki on kremppoja täynnä. Irtojalat piti veivata takaisin paikoilleen. Klaffi sekä laatikot aukeavat parhaiten erillisellä koukulla. Laatikot ovat  varsin tiukat pesustakin jouhtuen,täytyy kokeilla millä vahalla saisi vähän liikettä niveliin.

Jonkun mielestä täysi romu siis, mutta minusta ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Varsinkin kun sen hinnaksi jäi vaivaiset kaksikymppiä, ei  haitannut lainkaan mahdolliset siirrosta aiheutuneet lisänyrjähdykset.

Uudet hyllypaperit peittelin laatikoiden pohjiin ja nyt kaikki epämääräinen koreissa ja hyllyissä notkunut tavara tallettui hän-senkin uumeniin.

Tämä on joskus ollut tummanruskea kunnes se maalattiin sillä samalla muotivärillä kun ihan kaikki muukin, meidän lattia ja keittiönkaapit mukaan lukien.

Hyvin mahtuu kirjoituspöydän ääreen, ja säilytystilaa on valtavasti.

Huonekuusi solahti kylkeen kaveriksi. Ainoa muutos uuden aarteen vuoksi oli verhon heilautus ikkunan toiseen laitaan. Niin se liittyi mukaan joukkoon ja ihan tuntuu kuin kuuluisi kalustoon.

Laatikoissa olleista kirjailluista liinoista saa pelastettua ehjät ja hienoimmat. Niistä sitten tuonnenpana.

No pitihän sitä.

Kaiken muun voi siirtää ja järjestellä. Kun on pakko päästä mökille niin sitten on. Yksi ihana vuorokausi vimmaista viherpuuhaa. Vannotin itselleni että vain istun ja tuijotan tulppaaneja, mutta touhuamiseksihan se meni. Ja toki myös nauttimiseksi. Koko ajan piti huokaille että aikun ihanaa ja katso miten vihreää ja että ai että. Ja onneksi niitä tulppaaneja on puolet vielä tuloillaan, ei se vielä ollut tässä.

Kutkuttaa jo nämä seuraavat sankarit,

Se on kesä nyt!

Mikä kauneus ja kaipaus, tulppaanit kukkivat ilman minua!

Ihanat, kauniit, levinneet tulppaanit näyttävät olevan parhaimmillaan, ja minä en ole niistä nauttimassa. Niinkuin niitä on odotettu! Vaalittu ja vahdittu! Virhe ja vääryys! Ihmeellinen reaktio, kuinka kamalasti harmittaakin.

Onneksi sain kuvatervehdyksen. Niin pahalta kuin nyt tuntuukaan, saatan kuvitella itseni kukkapenkin viereen. Aika ajoin kuvittelukin tuntuu liian vähältä. Miten saisi webkameran, mieluiten useaan kohtaan, autenttisilla tuoksu-, ja äänitoiminnoilla sekä reaaliaikaisella päivittymisellä omaan puhelimeen?

Naapurin huutokauppa

Festarihumua raitilla, kiinnostuneita kyläläisiä, hienoja löytöjä, uusia pelastuksia. Jos tien varressa lukee että huutokauppa tänään, älä vaan aja ohi!

Tästä huutokaupasta toki tiesin, pääsin jopa etukäteisnäytölle, ja koko happening tapahtui alle kivenheiton päässä, viereisellä tontilla. Paikallinen huutokauppakamari tuli järjestämään pihan pöytiä täyteen ja lajittelemaan tavarat järkevästi. Isoihin kamareihin nähden näissä pienissä on se etu, että tavaraa myydään jopa kappaleittain tai aika pieninä erinä. Ei siis tarvitse ostaa kymmentä kattilaa saadakseen sen mitä havittelee.

Talon väki paistoi munkkeja ja makkaraa ja koko ajan aurinko helli täydeltä terältä. Ja mitä sieltä sitten löytyikään...

Senkki. Valtavan iso ja valtavan painava!

Tämän olisi tarkoitus tulla olkkariin, kaikki käyttötavara saa muuttaa tänne epämääräisten korien ja nyssyköiden ja hyllynreunojen sijaan. Luukku aukeaa kirjoituspöydän tasoksi.

Ihanat palleroiset jalat sai siirron ajaksi pois ja nyt koko höskä odottaa pihalla perusteellista puhdistusta. 

Ryijy. Iso, vanha, painava antiikkinen ryijy. Vähintään satavuotias.

Tämä meni saunaan odottamaan kunnon löylyjä ja hellää käsinpesua. Seiniä voi lisäeristää myös näin.

Lakanoita. Priimakuntoisia mankeloituja pitsireunaisia lakanoita. 

Pyyhkeitä. Täysin käyttämättömiä pellavaisia.

Lehtiä. Nostalgiseksi kesälukemiseksi kaksi vuosikertaa Eevaa.

Ja tuoleja kaksin kappalein!

Tämä kaikki ei oikeasti maksanut juuri mitään, ja löydöt pääsevät aarrekategorian kärkisijoille. Monta vanhaa hylättyä sai nyt rauhaisan kodin jossa niitä vaalitaan.

Ja silti, yhtä paljon kuin löydöt minua ilahduttivat, ilahdutti myös kukkapenkistä löytynyt lasinen korkki!

 Ja parahiksi huutokaupan päättymisen aikoihin ensimmäinen avautunut tulppaani tervehti kiurunkannuksen kainalosta!

Kevät tuli viimein!

Nyt ei oteta enää askelia taaksepäin, vaan otetaan kaikki lämpö ja valo ilolla vastaan! Näitä hetkiä muistelee talven pitkät illat opuksia selaten ja uudesta kasvukaudesta haaveillen. Nyt on sen aika. Nuuhkaisujen, sipaisujen, leveiden hymyjen. Ja tietysti kitkemisen raahaamisen ja roudaamisen.

Ihanaa! Penkeistä nousee neonvihreää, aivan auringon fluorosoimaa shokkiväriterapiaa!

Sinivuokot!

Skillat!

Kevätkaihonkukka!

En muista!

Salkoruusu tai Malva!

Isomaksaruoho!

Vuorenkilpi!

Herukat ja Vaahtera haluavat tehdä näyttävän esiintulon omalla ajallaan.

Kasvimaa sai kakan kaveriksi multaa, uuden möyhennyksen ja perunaa ja sipulia. Ympärille olkipaalin verran täydennystä. Ja osa saa vielä odotella sisällä.

Kolmas taimikevät

Taimet kasvavat  hitaanvarmasti tämän kummallisen kevään kanssa käsikädessä. Montaa asiaa en tämän kevään kasvatuksissa ole saanut pilattua, mutta kauhean loistokkaaltakaan ei ikkunalla näytä.

Ensimmäiset siemenet pääsivät helmikuun puolivälissä idätyslautalle. Chilit itivät nopeasti ja Keijunmekot eivät lainkaan. Siirto multaan viivästyi ja chilit suuttuivat tästä siinä määrin, että kasvu jäi aika kituiseksi.

Toinen satsi kylvömultaan ja kouliminen yrttimultaan näyttää jo ihan kelvolliselta. Bokashi-nesteellä olen lannoittanut, ja nyt viimeinen astia ennen lopullista sijoituspaikkaa saa pohjalle aivan tuoretta, toki hyvin hapatettua keittiöjätettä, jolloin on mistä imeä ravinteita.


Nyt olen oppinut vainuamaan messuilta monivuotisia perennoja jotka on talvettu ulkona ja otettu sisään(viileään) aloittelemaan kasvua vain hetki ennen myyntiä. Koko tämän järkyttävän kylmän huhtikuun on Kalliotörmänkukka ja Palavarakkaus ollet jo penkissä ilman hädän häivää.

Muutama muu perenna sinnittelee sitävastoin sisällä, ja juuri nyt jännittää niiden vointi.

Ananaskirsikat on uusia kokeiluja, niitä odotan innolla. Kahtena aiempana vuotena esikasvatetut chilit ja tomaatit ovat tuottaneet tähtitieteellisellä kilohinnalla vaivaan nähden muutaman hassun aarteen. Minulle tuntuu sopivan paremmin nuo heitä penkkiin ja anna kasvaa -kasvatettavat.

Poikkeuksen tekee esimerkiksi kuvan Jalokallioinen. Kun nyt pian saan kukat maahan, osaan varoa kitkemästä. Ja toisaalta, tätä vauhtia kasvihuone valmistuu jos valmistuu lomien aikana, joten sen suoma suoja palvelee korkeintaan kasvukauden lopussa. Hauska uusi testaus on tuo kamalannäköinen purjorulla. Pienet heiveröiset taimet asetellaan multapetiin sanomalehden yläkolmannekselle. Peitto päälle ja paketti rullalle. Kun on aika laittaa maahan, purjot on valmiina nakattavaksi vakoon, istutusvälikin lienee passeli.