maanantai 27. maaliskuuta 2017

Mä teille kevään merkit näytän!



HETI kun maan pinta oli sen verran sula että harava siihen tarttui, alkoi niin kovin kauan odotetut kevättyöt! Tiedän, maa on vielä märkää ja kannattaa haravoida ihan varovasti, mutta kyllä hyvä tuli. Kukkapenkeistä ja puskien juurilta on nyt vanhat lehdet siivottu ja maa saa kuivahtaa rauhassa ja kasvattaa uusia aarteitaan. Syreenipuskista harvensin kuolleita risuja ison kasan, sekin siistiytyi huomattavasti. Nyt voi armaat kasvit ottaa kevätauringon siistissä asussa vastaan.


Tulppaanit.


Viinisuolaheinät.


Pikkuiset pionit.


Ehkä Salkoruusu?


Ihmettelin miten Lehtosinilatva voi olla jo näin isona, ehkä päällä olleiden havujen suojan ansiosta? Nyt tulee kyllä kylmää tuuletusta kun riisuin peitteet.


Läheiseltä hevostilalta haimme valmiiksi pusseihin lapioitua lantaa syksyllä perustettuun pieneen maaplänttiin. Palanut hevosenlanta ei haissut juuri miltään kompostoituaan vuoden päivät.  Hinta oli 2 euroa pussi. Itse lapioiden ilmaista. Maksoimme mielellämme tästä kasvien herkusta!


Sitten kun maa on kokonaan sula, käännetään kertaalleen ja katsotaan josko olisi jo hyvä peti kasvaa. 


Talven pölyt huiskittiin taivaan tuuliin ja pestiin tupa lattiasta kattoon. Hei hei pakkaset, lumisateet ja räntäkelit. Ei nähdä vähään aikaan, eihän?

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kevätpäivän tasaus, uusi valo.

Ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Iranissa tänä aikana on vuosituhansia juhlittu uutta vuotta, uutta valoa. Unesco lisäsi Newrozin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2009. Kurdit ja persialaiset ovat viettäneet Newroz- juhlaa jo 2715 vuotta ja se on ainoa juhla, joka yhdistää kaikkia iranilaisia kansoja. Lähteenä Wikipedia. 

No ei ihme että on ollut pimeää kun ihan poispäin ollaan oltu kääntyneenä. Valo tuntuu varsin uudelta ja pitkän pimeän talven peittelen mielelläni. 


Kevät ja vihreä aika sen sijaan sai tuhkaa ämpärillisen, juhlallisesti löylykauhalla kaikelle nurmialueelle ripoteltuna.


 Ihan varovasti kurkin pinnalta pehmenneen lehtikatteen alle, uutta kasvua etsien. Löysin leppäkerttuja ja ...



miniraparperivauvan!! Se oli sen sentin pinnan päällä ja se riitti. Kiitos ja kumarrus, saatan malttaakin odottaa.


Kolmas kevät nosti maan pinnalle myös bisseä pillereitä ja pulveria. Päälle on otettu Orionin Jomoa.
  Hei talvi, riitti jo!