Kevätkutkutusta

Se on sitä kun ajatteleekin maasta nousevia nuppuja ja mullantuoksua. Hentoja varovaisia lehtiä jotka purskahtavat yksi toisensa jälkeen kilpaa suuremmiksi ja suuremmiksi. Pelkkä ajatuskin huimaa. Voisiko talvi olla ihan vähän lyhyempi? Niin kiva kun sekin omalla paikallaan on.

Kuumetta saa hyvin pahennettua inventoimalla siemeniä. Katselemalla kuvia viime kesänä valmistuneesta kukkapenkistä ja merkitsemällä kasvupaikkoja käsin piirrettyihin karttoihin. Tekemällä liian suuria suunnitelmia kuten nyt vaikka se kasvihuone. Kävin tallailemassa lumeen sen paikkaa. Tule, tule jo kevät! odotan joka aisti valppaana nuuskien ja tarkkaillen ja tunnustellen!

Sekalainen rottinkikalusteiden kokoelma ei olisi hassumpi, esimerkiksi sinne syreenimajaan, jollekin kuluneelle katukivilaatoitukselle...

Itsesäätyvä sulanapitokaapeli

Helpotti oloani kovin, kovin paljon. Remontit ja kaikki renoveeraus jota sallin vanhan rouvan pään menoksi tehtävän, ovat hyvin, hyvin harkittuja. Ensin kysytään googlelta. Sitten punnitaan vastausvaihtoehtoja. Sitten konsultoidaan vähissä erin ja asian kypsyessä tuttavia ja varsinkin niitä jotka tuntuvat asiansa tietäviltä. Sitten vielä vähän vertailua ja vihdoin on päätöksen aika!

Jotta vanha rouva ei vahingossakaan jäätyisi vesiputkiensa osalta enää kertaakaan kuten viime tammikuussa kertaalleen putken alamutkasta, "asensin", siis teippasin ja kiinnitin itsesäätyvät sulanapitokaapelit putken alakohtiin jotka ovat lähimpänä lattiaa. Kaapelit ovat muuna aikana kädellä koittaen hiukan lämpimät, ja oletettavasti ja toivon mukaan toimivat kuten luvattu, eli kuumenevat automaattisesti reagoidessaan ympärillä olevaan lämpötilan laskuun. Jos siis öljypatterit simahtaisivat, kaapelit ottavat homman haltuun.

Oloni on nyt varsin helpottunut, eikä edes haittaa se, että viritys on himpun verran turhan modernin näköinen.

 Johto mahtui sopivasti kulkemaan sekä viemäriputken kylkeä että itse vesiputkea,

Aina lattianrajasta ylös pistorasiaan sähköhellan viereen. Sama kaksimetrinen kulkee makuuhuoneen sängyn takana lattianrajassa. Lämmityskaapeliahan putkissa on  kun ne sukeltaa talolta maan alle. Sen huomaa aina talvisaikaan hanan avatessa. Jos on nopea, ehtii juuri ja juuri pestä kädet lämpimällä vedellä.

Ja päälle vielä hopeateippiä eristeeksi ja peitteeksi. Edullinen lisälämpö ja varmasti helpoin kanssa.

Kaverikimara

Kutsuin ystäviä lataamaan akkuja. Pilkkomaan puita, syömään hyvin ja päivittämään kuulumisia. Ja näin todella teimme. Aamusta iltaan. Kahden tunnin saunoja ja lumessa dippailua. Suola-, ja kahvinaamioita ja ihania voiteita. Uusia ja vanhoja ystäviä. Kyllä, lumisen maiseman keskellä olo voimaantui ja antoi hyvän alun uudelle viikolle. Valon määrä on selvästi lisääntynyt, varovainen katse suuntaa kohta kevättä. Se on paljon lähempänä kuin oli syyskuussa.

Shh, vanha rouva nukkuu

Kävimme päiväseltään saunomassa. Ihan hiljaa ja nätisti, unia häiritsemättä. Vähän vain raotettiin verhoa, kasteltiin kukkia, täytettiin arkku puhtailla liinavaatteilla, säädeltiin pattereita ja peiteltiin takaisin nukkumaan. On hyvä kerätä voimia visiittien välillä.

Liitumaali eli maitomaali eli kaseiinimaali

Kun naakanpesä oli saatu poistettua ja ilmahormi putsattua, oli aika sekoittaa liitumaali. Reseptejä on monenlaisia, ja lueskelin muun muassa verkosta löytyneitä perinnemaalareiden opinnäytetöitä. Muurit on ollut entisaikaan tapana maalata liitumaalilla aina suursiivouksen yhteydessä jouluna ja juhannuksena. Vähän tuli kiire kun ryhdyin hommaan aatonaattona, mutta kyllä kannatti.

Liitujauhoa saa ilmeisesti myös rautakaupasta, ja huomattavasti edullisemmin. Tärkeää on se, että liitu on kuivaa, eikä puristettaessa pysy kasassa. Ostin kaksi kilon pussia ja kaksi litraa rasvatonta maitoa. Sekoitin puutikulla sellaiseksi lettutaikinan vahvuiseksi. Annoin vetäytyä puolisen tuntia ja aina maalamisen välissä sekoittelin.

Muutaman päivän kuluttua voisi pintaa kiillottaa vaikka vanhalla villasukalla. Se jäi tekemättä ainakin toistaiseksi, varsinkaan kun kädellä pyyhkäisemällä pinta on todella siisti eikä liitua tartu käteen.

Reseptejä löytyi monenlaisia. Sekaan voi lisätä liisteriä, sementtiä, ruisjauhoja, ja väripigmenttejä. Minua miellytti kaikkein yksinkertaisin. Varsinkaan kun en oikein tiedä millä muuri on ennen käsitelty. Vahva veikkaus on kyllä ihan samaan, sillä E sekoitteli itse suurimman osan Tuomelan mökin maaleista.

Harjasin ja rapsuttelin pahimmat kohdat ennen maalaamista. Seuraavassa kuvaparit ennen ja jälkeen. Valoa oli niin vähän, vaikka puolen päivän maissa on kuvattu. Toisaalta noita nurkkia on tarpeetonta niin kauhean kirkkaassa syynätä, näin näkyy vähemmän vanhan rouvan ryppyjä.

Ennen ja jälkeen kuvien välillä on viikko ja molempia tulisijoja käytettiin ahkerasti. Hyvin toimi, hyvin maali pysyi, ei mitään moittimista. Ja aika laiskasti tarvitsi suojatakaan, sillä maalin saa varsin helposti pois ennen kuin kuivui kokonaan. Suosittelen! Niin, ja molempiin rapattuihin pintoihin sekä keittiön sivuseinää kahteen kertaan maalattuna meni runsas litra maalia.