Kävi niin, että muutaman onnenkantamoisen saattelemana ajoin ikivanhan maalaistalon pihaan jonka perikunta oli myynyt tilan naapureille. Vanhalla maalaistilalla on viljelty perunaa. Ja jotta satoa on saatu jo varhain, on penkkien päällä, puurimoihin sekä vastakkain toisiinsa nojaten, aina kaksi pikkuruutuista ikkunaa lämpösuojana. Nykyisten omistajien naapuri muisteli lapsena nähneensä ikkunat juuri näin kyseisillä perunapelloilla.
Puitteet tuntuvat todella vahvoilta ja kovilta. Ovat selvästi vanhat, liitetty toisiinsa puutapein. Osasta karmeja näkee vielä valkoista maalia, suureksi osaksi ruudut ovat jo kulunutta harmaantunutta puuta. Koko on varsin suuri, 115cm x 165cm.
Lasilevyt on ladottu jännästi lomittain, ja vain pystyrimat halkovat ruutuja. Osa laseista on rikki, sain pinon varalaseja. Ne on kaikki vedettyä lasia, eli varsin vanhaa ja kaunimpaa kuin uudet.
Kaikki pystyrimat pitää kitata uudelleen, ja vaikka mitä pitää tehdä, sellaista varmasti mistä ei ole vielä hajuakaan. Enkä ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa, mutta jospas nyt kokeilisin. On niitä ainakin riittämiin, yhteensä 9 kappaletta. Ja jos saisi kasvihuonesuunnitelmaa jatkettua muilla materiaaleilla/pienemmillä ikkunoilla, voisi tulla aika tosi ihana yhtenäinen ikkunarivistö näistä "perunankansista".
Tässä oli vielä sellainen hauska juttu, että olin edellisellä viikolla huohottelemassa Tanskan Århusin Ulkoilmamuseon puutarhaa joka oli niiiin ihana ja hurmaava ja inspiroiva, (kuvia alla). Olinkin vakuuttunut projektin mielekkyydestä ja siitä että lasit on tarkoitettu juuri Tuomelan kasvihuoneeksi, kun omistaja laittoi kuvien käytön esimerkkikuvaksi netistä juuri kyseisen paikan kuvan! Saman Den Gamle Byn kasvulaatikon jonka äärellä juuri olin seissyt.
Sitä en tiedä, olisiko järkevää laittaa päällekkäinladonnan sijaan poikkirimat ja erilliset ikkunaruudut vai pitää ulkonäkö alkuperäisenä? Vasinkin jos kaikki ruudut pitää ensin irrottaa. Mielipiteitä? Onko ansioituneita ikkunaharrastajia kuulolla? Nyt kuvassakin näkyy nuo lomittain olevat kohdat vahvasti kun ikkunat ovat umpilikaiset. Ja ruudut tulisivat olemaan kokonaan pystysuorassa, siten että paksut puitteet kulkevat ylhäältä alas, ei sivulta toiselle kuten nyt kuvassa.
Niin tai näin, vaikka menisi koko juttu väärinpäin, Tuomelan ikioma Ainola (josta jatkossa oman sivunsa alla lisää,) nytkähti alkua pidemmälle. Eikä lannista edes se, että kaupunkikodin parveke on nyt ikkunaverstas, eikä se, ettei hommalle ole aikaa. Hiljaa hyvää tulee...
Tässä parhaat palat Tanskan viisiitiltä. Erityisesti istutuspöytä oli niiin ihana, että jotain sellaista ihan suoraan voisi kopioida omaan Ainolaan. Ja ehkä sekin että siellä voisi pitää ihan hyvin ruukuissa osan, ja miksei vaikka hyllyilläkin. Huomio kiinnittyi myös valkoiseksi maalattuihin ruutuihin, ehkä kuumuutta ja lintujen törmäilyjä ajatellen?
Ja vaikka jäisi haaveeksi ja tuhoon tuomituksi projektiksi, niin eipä ollut kallis aloitushankinta. Nimittäin viinipullolla ja kuljetuskorvauksella ikkunat tulivat alaovelle!
