maanantai 28. joulukuuta 2015

Viisi ihanaa lomapäivää

Ja haikea olo heti kotiin palatessa. Me yritämme siivota aina mahdollisimman hyvin, jotta mökki on kuosissa ja sinne on mukava palata. Imuroidaan, mopataan ja päälle pienet tulet, jotta kosteus haihtuu. Pakkaset tulivat Joulun aurinko&kurakelicoctailin päälle, ja pieni lumipeite päälle. Kävimme metsäretkellä ja tuuletimme matot ja petivaatteet.


Puut on lopussa, täytyy tilata uusi kuorma, ilman ei pärjätä. Hassua miten oppii uusia asioita, esim. pino- tai heittomoteista, haloista ylipäätään, jopa uuneista ja tulipesistä, vaikka aika noviiseja vielä ollaan. Mutta että vaikka minä uskallan ihan hyvin yksikseni olla ja tehdä kaiken mitä tarve vaatii.


En lukenut kirjoja, katsoimme Sherlock Holmeseja padilta ja minä neuloin. Pipon ja tumput.
Kun suljen viimeisiä ovia, katselen ympärilleni, hengittelen, keskityn. Ajatella, näin sitä vaan rakastuu talopahaseen. Ja mitä timantteja pakkanen on heittänyt liiterin seinään!


lauantai 26. joulukuuta 2015

Ensimmäinen Joulu Tuomelassa


Ihana, rauhallinen Joulu on jo tapaninpäivässä, kolme pysähtynyttä päivää vielä edessä. Ihaninta ikinä! Auto juuttui pihan mutavelliin, nyt ilmojen pakastuttua ystävällisen ohikulkijan avulla saimme renkaan mudasta ylös, ja palkaksi löytyi isän ekstralahjapussista (josta kuulemma sai ottaa jos koki ettei saanut tarpeeksi paketteja) suklaata. Muu aika meni perinteisesti, syöden maaten ja saunoen. Välissä lämmitettiin uuneja, kerran saatiin ruuat puuhellalla ilman savusukellusta (kerran seistiin kaikki pihalla). Konstikas puuhella mokoma!







Poika teki viime vuonna kynttelikön, joka nyt löysi parhaan paikkansa. 


Rakastuin jouluruusuun! Ehkä joskus näitä kasvaa pihassa!




sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Pirkko-tädin lamppu muutti uuteen kotiin.



Sain työkaveriltani kauniin aarteen tarinan kanssa. Hän on lapsena ihastellut ja hypistellyt Pirkko-tätinsä vanhaa lamppua. Nostettu sylissä korkeammalle jotta voi hipaista lasihelmiä. Tätiä ei enää ole,  lamppu sai muuttaa vanhan rouvan huomaan omiksikin eläkepäivikseen. Ensin piti kuitenkin kiinnittää parikymmentä helminauhaa paikoilleen. Osa helmistä puuttui, pienimmät loppuivat kesken, ja ajattelin, että freesaan vain lampun näköä käyttökuntoon,  pieniä koloja saa jäädäkin.