tiistai 30. kesäkuuta 2015

Oikea rouva Tuomela

Ohi käveli mökkiläinen joka tunsi talossamme asuneen, vuonna 1969 menehtyneen rouvan. Etunimeä en tähän laita, mutta sukunimi oli, mikäs muukaan kuin Tuomela! Rouva asui vuosikymmeniä yksin, ja tämän ohikulkijan perhe oli rouva Tuomelan perhetuttuja. Saunakin on muinoin kuulemma testattu.  Aivan kuin tarkoituksella ajattelin talon olevan feminiini ja nimesin sen tilan nimen mukaan, mutta vitsit, ei kauas mennyt. Ja sen kunniaksi, kaikelle naisenergialle, duunareille ja arjen sankareille pyykkipäivän päivitys. (Ei sentään tätä satsia nyrkkipyykillä vaan itsepalvelupesulassa, ja ladossa vain kuivumassa).


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Oi mikä haikeus

iskee kun ihanat, rakkaat ihmiset lähtivät. Juhlia kesti pari tuntia yli vuorokauden, ja yksikään kuva ei tallenna sitä riemua mitä tunsin kun sain jakaa paikan ensimmäistä kertaa ystävieni kanssa. Ja toivon mukaan toisen ja kolmannen jne. Kun palvelusväkeä ei kuulu kuvioihin, oli päivä niin työntäyteinen, että kuvia ei senkään vuoksi ole.

Naurua, ruokaa, kuulumisia, telttoja pihassa, saunaa, mojitoja, iltapalaa, aamupala, lounasta, lauma lapsia, yksi välillä ojassa rähmällään, yhdet pelaamassa korttia ja niin edelleen.

Niitä juhlavalmisteluja oli yhden sijaan kymmenen osaa, mutten koskaan mistään mitään kirjoittanut, höyrysin vaan kuin juna menemään. Vieraiden lähdettyä tiskasin kolme tuntia ja sitten makoilin auringossa lehtipinon kanssa. Voi, tulkaa pian uudestaan!


torstai 25. kesäkuuta 2015

Vanhan rouvan terveystarkastus

Kun ostimme mökin, meillä oli timpuri mukana, joka sanoi ettei kyseessä ole mikään sijoitusasunto, muttei löydä mitään mätääkään.
Muutama asia silti mietitytti, ja ajattelin, että toinenkin lääkärinlausunto olisi paikallaan. Kutsuin paikalle perinnerakennuskonservaattorin. Muutama korjattava asia löytyi, joskin niiden kanssa voi jonkun vuoden elää, ja muutamia lausahduksia kirjoitin muistivihkoon;

"Tän on joku itteksensä kasaillut", "vähän epäkurantti jo valmiiksi", "mutta sata vuotta vielä mennään hyvinkin". Vintti on "terve, hyvä, rutikuiva", joskin halvalla tehty, köyhälistön talo kun on. Ja materiaalit kierrätettyä, pätkistä tehty. Piharakennuksen muuri on "pitkään ja hartaasti vino", ja niin kauan kun kestää katsoa niin voi antaa olla. Mutta hei kamoon, 115 vuotiaasta puhutaan. Ei monikaan niitä lähtökohtiaan voi itse valita.

Ne korjattavat asiat kiireellisyysjärjestyksessä;

Mieluusti ennen talvea kutteripurua tai selluvillaa puhallettuna vintille useampi kymmenen senttiä, nyt on liian vähän, ja peruslämpö tulee kalliiksi talvella.

Maata pihalta matalammaksi, ja kaatoa poispäin. Ensiavuksi kaikki sadevedet saaveihin, tai sitten rännit pidemmiksi.

Kuistin joutaa hyvin purkaa, mutta ennen sitä keittiön ja makkarin alla kaksi laitimmaista lattianiskaa pitää korjata, ne on romahtaneet. Tämä on isompi juttu, muttei kova kiire kun ei ole mikään uusi vahinko, ja päällä tukeva rakenne. Kun se tehdään, niin samalla makkarin ikkunan alta pehmeä hirsi vaihtoon sekä saunan vanhan kaiteen alla ollut pehmeä hirsikohta korjaukseen.

Eli vähän niinkuin lisää liikuntaa, vitamiinilisää ja verenpainelääkitys, lonkkaleikkaus tulossa lähivuosina.

Juhlavalmistelut jatkukoon!



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Juhlavalmisteluja, osa 1.

Vanharouva saakoon arvoisensa tuparit, valmistelut lauantaita varten on aloitettu. Louhisaaren juoma tässä. Resepti netistä, hieman mukaillen useasta;

Ämpärillinen huuhdottuja mustaherukan lehtiä.
Päälle n. 8l kiehuvaa vettä.
Haaleaan liemeen sekaan kilo sokeria ja herneellinen hiivaa sekä kaksi sitruunaa viipaloituna.
Seuraavana päivänä siivilöityä pulloihin. Parasta muutaman päivän kuluttua.





maanantai 15. kesäkuuta 2015

Kesäkukkia ja kuurausta

15.6.

Mites se menee...pientä pintaremonttia. Eikä edes sitä kun ei osata juuri muuta tehdä (vielä, toivottavasti joskus kuitenkin) kuin siivota. Ja ostaa ja istuttaa kesäkukkia! Virossa on kuulemma sellainen sanonta kuin sittist siidi. Voi olla että kirjoitetaan jotenkin toisin mutta sopii mulle. Mitä sontaisempi kohta, niin silkkiä viereen niin näyttää paremmalta. Tai että pistetään vaan rämä näyttämään mahdollisimman hyvältä.

Pihaan pitäisi saada joku pinta...sepeliä, kivituhkaa, niiden sekoitusta? Nurmikon siemeniä kylvettiin vaikka vuodenaika onkin vähän väärä. Tuota säälittävää pihakohtaa ja polkua koitan haravoida nätimmäksi...saa nähdä, millaiseksi se joskus muuttuu. Tai sitten ei millaiseksikaan jos vauhti loppuu.




Henkisesti hyvästelin jo Syreenit,


Ja odotan innolla uutta tuttavuutta näiden nuppujen kanssa!








maanantai 8. kesäkuuta 2015

Yksin ja yhdessä

8.6.2015

Pitkä viikonloppu takana. Vaikea päättää mitä summaisi, niin paljon aina ehtii tapahtua. Muutama muistiin;

Taimia multaan minikasvihuoneeseen, loput siemenet laatikoihin multaan (pieni läntti jäi vielä kaskinauriille.) Pihan raivausta trimmerin avulla&hartiavoimin (ruusulla on aika tiukat juuret). Ja ei huolta, Juhannusruusua jäin vielä NIIN paljon, enemmänkin täytyy raivata.
Syreenin kuolleita runkoja&oksia pois. Talon seinustojen siivousta roskasta ja moskasta sekä innokkaista kasveista, heinästä ja ruusun juurivesoista.

 ***

Mutta jännää oli olla vuorokausi aivan yksin (koiran kanssa kaksin). Aloitin sen juhlallisesti leivoskahveilla, ja aika överisti, kun oli niin kovin vaikea valita kahden herkun välillä.




Jatkoin lenkillä iloisen koiran kanssa, jonka häntä heilui vimmatusti koivikossa.
Viritin verhoratkaisun romukuistin ikkunoihin, vähän laastariksi rumia kohtia tasapainottamaan, tai sanotaan vaikka että rappioromanttiseen tyyliin sopivaksi.

Lojumista ja haaveiluakin...heti kohta hiki valuen jotain vääntämässä tai raahaamassa. Kaikkeenhan menee ihan eri tavalla aikaa, tiskaaminen alusta loppuun viekin usein melkein tunnin...

Kunnes tupa taas täyttyi väestä, eväät muuttuivat vieläkin epäterveellisimmiksi, sauna lämpesi 95 asteiseksi erään elämäntapasaunojan käsissä, ja teinit kera koiran nukkuivat söpösti samassa pesässä.




Täyteläistä, täyteläistä!