Mattopyykkiä ja pyykkimuijia

Pesin matot. Ensimmäistä kertaa kuivanmaan pesupaikalla. Mies vei minut ja naurahti nähdessään hieman varttuneemmat pyykkimuijat, että sovin aivan hyvin joukkoon. Pulistiin niitä näitä, ja eräs tuumasi että kyllä kolottaa niveliä yöllä. Kävi ilmi että olivat entisiä tehtaan työntekijöitä. (En tiedä minkä, niitä on ollut paikkakunnalla kolme). Ja että ennen vanhaan sai työnantajan puolesta parafiinihoitoja oloa helpottamaan. Ajattelin että ohhoh, niinhän se on asennoitumiskysymys pitkälti tämä elämästä hymyileminen.

Sitten tuli kolmas rouva ja kysyi että koskas mahtaisi pitkä pesupaikka vapautua. Ihan siksi vaan että juuri nyt on kovat kipulääkkeet vaikuttamassa ja myöhemmin on huonompi. Jäin ihmettelemään näitä ratarouvia. Yksi muisteli kuinka matot pestiin yleisillä paikoilla ja tynnyreissä, ei kai pahemmin auttanut valitella.

 No. Pesin kaikki talon matot ja pari varalla ollutta, ja ajattelin kokeilla ryijyn ja kelimin pesua. En ollut ihan varma kuinka viisasta se olisi, varsinkaan kun lankojen väreistä tai tekstiilien iästä ei ollut takeita. Ajattelin kokeilla hellävaroen ja marseillella, ja loppujen lopuksi pesu meni hienosti aina mankeloimista myöten.

Ainoaksi murheeksi muodostui ihanaa pesupäivää seuranneet sateet, jonka johdosta en saanut kelimiä oikein kunnolla kuivaan paikkaan. Yhdessä kulmassa näyttäisi väri vähän levinneen, ikävä kyllä. Vaan ei se ota jos en anna.