tiistai 6. kesäkuuta 2017

Uusi asukas, hän-senkki

Taas yksi raihnainen vanhus on saanut paikan Tuomelan huomassa. Antiikkisen klaffilipaston viimeinen koettelemus oli seistä pihassa kaksi viikkoa säiden armoilla ja kestää kaksinkertainen pesuruljanssi jokaista nurkkaa ja koloa unohtamatta. Yhdessä laatikossa oli ollut hiirten koti, ja tuntui erityisen tärkeltä puunata koko höskä.

Ensin mäntysuovalla ja sitten vielä hankaussienellä ja poresaippualla. Kaikki luukut auki ja laatikot nurmikolla se kuivatteli auringossa.

Hän-senkki on kremppoja täynnä. Irtojalat piti veivata takaisin paikoilleen. Klaffi sekä laatikot aukeavat parhaiten erillisellä koukulla. Laatikot ovat  varsin tiukat pesustakin jouhtuen,täytyy kokeilla millä vahalla saisi vähän liikettä niveliin.

Jonkun mielestä täysi romu siis, mutta minusta ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Varsinkin kun sen hinnaksi jäi vaivaiset kaksikymppiä, ei  haitannut lainkaan mahdolliset siirrosta aiheutuneet lisänyrjähdykset.

Uudet hyllypaperit peittelin laatikoiden pohjiin ja nyt kaikki epämääräinen koreissa ja hyllyissä notkunut tavara tallettui hän-senkin uumeniin.


Tämä on joskus ollut tummanruskea kunnes se maalattiin sillä samalla muotivärillä kun ihan kaikki muukin, meidän lattia ja keittiönkaapit mukaan lukien.





Hyvin mahtuu kirjoituspöydän ääreen, ja säilytystilaa on valtavasti.


Huonekuusi solahti kylkeen kaveriksi. Ainoa muutos uuden aarteen vuoksi oli verhon heilautus ikkunan toiseen laitaan. Niin se liittyi mukaan joukkoon ja ihan tuntuu kuin kuuluisi kalustoon.

Laatikoissa olleista kirjailluista liinoista saa pelastettua ehjät ja hienoimmat. Niistä sitten tuonnenpana.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti