Ensimmäiset siemenet pääsivät helmikuun puolivälissä idätyslautalle. Chilit itivät nopeasti ja Keijunmekot eivät lainkaan. Siirto multaan viivästyi ja chilit suuttuivat tästä siinä määrin, että kasvu jäi aika kituiseksi.
Toinen satsi kylvömultaan ja kouliminen yrttimultaan näyttää jo ihan kelvolliselta. Bokashi-nesteellä olen lannoittanut, ja nyt viimeinen astia ennen lopullista sijoituspaikkaa saa pohjalle aivan tuoretta, toki hyvin hapatettua keittiöjätettä, jolloin on mistä imeä ravinteita.
Nyt olen oppinut vainuamaan messuilta monivuotisia perennoja jotka on talvettu ulkona ja otettu sisään(viileään) aloittelemaan kasvua vain hetki ennen myyntiä. Koko tämän järkyttävän kylmän huhtikuun on Kalliotörmänkukka ja Palavarakkaus ollet jo penkissä ilman hädän häivää.
Muutama muu perenna sinnittelee sitävastoin sisällä, ja juuri nyt jännittää niiden vointi.
Ananaskirsikat on uusia kokeiluja, niitä odotan innolla. Kahtena aiempana vuotena esikasvatetut chilit ja tomaatit ovat tuottaneet tähtitieteellisellä kilohinnalla vaivaan nähden muutaman hassun aarteen. Minulle tuntuu sopivan paremmin nuo heitä penkkiin ja anna kasvaa -kasvatettavat.
Poikkeuksen tekee esimerkiksi kuvan Jalokallioinen. Kun nyt pian saan kukat maahan, osaan varoa kitkemästä. Ja toisaalta, tätä vauhtia kasvihuone valmistuu jos valmistuu lomien aikana, joten sen suoma suoja palvelee korkeintaan kasvukauden lopussa. Hauska uusi testaus on tuo kamalannäköinen purjorulla. Pienet heiveröiset taimet asetellaan multapetiin sanomalehden yläkolmannekselle. Peitto päälle ja paketti rullalle. Kun on aika laittaa maahan, purjot on valmiina nakattavaksi vakoon, istutusvälikin lienee passeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti