torstai 29. joulukuuta 2016

Naakan pesä sai nyt lähteä

Niin meille saapuivat sutari ja kollegansa. Sanomalehdet hellan päälle, jätesäkki auki ja toinen miehistä kiipesi katolle. Tarvittiin muutama kierros harjavaijerilla vai mikä nyt onkaan nimeltään ja kerran piti tipauttaa rautakanki piipusta alas. Kolmannes jätesäkillinen tuli pesäaineksia yksivuotisesta naakan pesästä. Pesäähän ei saa häiritä silloin kun siinä on asukkaita, naakka on rauhoitettu. Tosin sanoivat että kanta on kasvanut huimasti, ja tekevät pesiä juuri pientalojen hormeihin kun esim. kirkkojen piippuihin ei enää pääse kun on suojattu kunnolla piikein jne.

Hyvä kuitenkin että lähti noinkin helposti, saattavat olla erityisen tiukkaa tekoa.
Samalla reissulla laittoivat naakkaverkot piippuihin ja käytin tilaisuuden hyväkseni kysyäkseni mitä mieleen juolahti. Ensin tietysti piippujen kunnosta (tapasin piirinuohoojamme ensimmäistä kertaa, mies on aiemmat kaksi kertaa ollut paikalla) makkarin piippu on uusittu kokonaan, porinmatissa ja hellassa saa rauhassa pitää tulia. Tuvan varaava takka on mitä ilmeisimmin alkuperäinen, 116v.! Ja sitä saa vielä käyttää mutta alkaa olla tiensä päässä. Vintin kautta katolle menevä osuus on uusittu, mutta kun aika on, pitää vissiin tehdä ihan koko hoito uusiksi. Tiilet on aika pehmeitä ja sitten kun kuumenee kyljistä niin kuumaksi ettei kestä koskea tai jos jostain falskaisi savua, olisi se sitten uunin tarun loppu.

Hän oli edellisistä edellisen asukkaan aikana vaan kerran päässyt nuohoamaan, milloin ei herra ollut paikalla tai sitten ajoi ulos. Piipuista on pidetty asianmukaista huolta vuodesta 2011. Nyt on lisäksi sammutuspeite, vaahtosammutin, kolme palohälytintä ja häkähälytin.

Mitä ilmeisimmin muutama vuosi tuolla tuvan uunilla vielä voidaan mennä, eikä ole hyvä rasittaa jatkuvalla tulien pidolla mitä nyt ei muutenkaan ole hyvä tehdä. Näillä ohjeilla otetaan jatkoaikaa, ja tallessa on myös nuohoojan veljen, muurarin numero.

Kun kysyin että sopiiko ottaa valokuva ja niin ettei naamat näy, kysyi takaisin että mikäs meidän naamoissa nyt on vikana... hyvää, ammattitaitoista väkeä, suuri kiitos ja pieni oli lasku.





3 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa asia ja hyviä kuvia (Komean näköisiä nuohoojia siis). Aina tämä vanhan puoleinen kiinnostaa. Ja toki mukava blogi :-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Täytyy jakaa kaikkea vastaantulevaa, itselleni on ollut suuri apu lukea muiden kokemuksista vanhojen talojen kanssa.

    VastaaPoista
  3. Mutta ehkä viehättävintä näin kaupunkilaislikan näkökulmasta oli ne asut. Oh, ihan kun jostain kodin kuvalehdestä vuosimallia 52.

    VastaaPoista